Supernaisten Blogi
Tästä se kaikki alkaa...
Pienen syystauon jälkeen alkoi taustajoukot tekemään tärkeää taustatyötään ja lopulta kutsuivat joukkueen kokoon. Mukaan ennätti liuta uusia ja vanhoja kasvoja. Tämän jälkeen muutamat yhteiset hikiset reenit, demot ja palaverit, siitä se kaikki taas alkoi, joukkueen muodostuminen. Heti reeneissäkin huomattiin että porukka on hieman uudistunut ja iloksi saatiin heti huomata että nopsajalkoja on tullut lisää vanhojen lisäksi. Normaalia puheensorinaa ja naurua on jälleen kuultu reeneissä ja mikä ihaninta ollaan saatu ainakin muutama kunnon ”iloinen pölöttäjä” lisää joukkoomme. Ihania ja erittäin tunnollisia uusia tyttöjä ollaan siis saatu joukkoomme. Ja uusille lohdutukseksi että nuo ihanat ”yö”-Impparivuorot saattavat aluksi ihmetyttää, mutta siihen onneksi tottunee nopeasti.
Ikäkeskiarvoa ajatellen en tiedä tarkalleen olisiko se viime vuodesta muuten laskenut, mutta ajattelin hilata sitä hiukan ylöspäin (muuten se olisi jäänyt hävyttömän alas) ja tulla katselemaan mitä uusia kuvioita taustajoukot ovat tehneet syksyn aikana; ja hyvältähän kaikki näyttää. Naurua on saanut pidätellä jos jonkinlaisissa tilaisuuksissa ja reeneissä hyvänä esimerkkinä uusi teholeidimme valmennustiimistämme Anne Luoma, joka tsemppasi erään melko ”helpon” reenin ohessa ”jaksaa, jaksaa ja jos ei jaksa ni sit vaa yritätte jaksaa” hmm…. Kukin ottakoon tuosta irti mitä saa.
Nyt on edessä pitkältä tuntuva talvikausi hallissa; uusien kuvioiden ja pelaajien sisäänajo valmentajasta puhumattakaan. Alku on ollut lupaavaa ja päästy oikein special –halliin missä näkyvyys oli kenties 50% parempaa kuin tutussa Impparissa. On kuitenkin kaikille joukkueen jäsenille haasteellisempaa ja kesää ajatellen kenties parempaa jatkaa tutussa ja turvallisessa Impparissa (kesällä viimeistään siis nähdään kaikki pallot). Kaikille kovasti tsemppiä reeneihin sekä etenkin valmennusjohdolle kärsivällisyyttä ja voimia meidän kestämiseen. Vanhat ammentakoon lisäintoa tulokkaista ja tulokkaat repikää kaikki mahollinen tieto kokeneista (huom. ei vanhoista :D). Taistellaan kovasti joukkueena eteenpäin ja haastetaan joukkuekaverit. Kesään on vielä aikaa!!
Pauliina Aalto
12.12.2011
Sähäkkää treeniä ja naurunpurskahduksia!
Kuluneen viikon aikana tuntuu siltä, että alkujännityksestä on vihdoin päästy ja joukkue on tullut tutuiksi toisillensa. Jokaisen oma ja oikea persoonallisuus on tullut esiin ja täytyy kyllä sanoa, että huippu tyyppejä on joukkue täynnä! Jokainen treeni on täynnä naurunpurskahduksia ja yhteishenki senkuin paranee. Samalla myös treenien taso nousee tehollisesti, kuvioihin on esimerkiksi tulleet taas mukaan aina niin ihanat kelkkavedot ja uusina tuttavuuksina kirppuhyppelyt, missä maitohapoilta on mahdotonta välttyä... Uudet kasvot antavat paljon lisää motivaatiota ja uuden valmennusjohdon ansiosta löytyy uusia kehitysalueita ja ideoita. Halu kehittyä on kova jokaisella meillä. Omalla kohdallani tärkeimpiä kehitysalueita on ulkopelin kehittäminen superin tasolle sekä uusien kotiutuslyöntien opettelu. Ja ainut tapa kehittyä pesäpallossahan on toistojen kautta, joten toistoja on luvassa... ja paljon!
Viikon kohokohta oli ehdottomasti tutustuminen yhteistyökumppaniimme Anterioriin ja siellä oikean Pojun ja melkein oikean (lue pahvisen) Mikko Koivun tapaaminen. Harva pesäpalloilija on Pojuun sormenjälkensä saanut jättää tai päässyt puraisemaan harvinaista MM-kultamitalia. Tutustumisen tarkoituksena oli myös painottaa huollon tärkeyttä. Meillä on siihen nyt myös erinomaiset mahdollisuudet. Iso Kiitos Anteriorille ainutlaatuisen tilaisuuden järjestämisestä!
Seuraavaksi suuntamme pienelle joululomalle, missä treenaaminen kuitenkin jatkuu enimmäkseen omatoimisesti. Motivaatiota hurjasti lisäävät sähköpostiin ilmestyneet alustavat harjoituspeli suunnitelmat ja tietenkin nopeasti lähestyvät halli SM-pelit. I can´t wait! :)
Laura Hauta
18.12.2011
Hyvää Joulua!
Noniin, huh, nyt on ensimmäinen treeni urakkatakana, ja me tytöt voimme jäädä ”ansaitulle” joululomalle. Itse tosin otin jo varaslähdön joululomaan, kun lääkäri totesi kurkunpään tulehduksen (yllättävää, tällä puhe määrällä) ja poskiontelon tulehduksen, mutta onneksi joulunpyhinä saa nyt levätä kunnolla ja heti joulun jälkeen pääse sitten tositoimiin taas. Ja onneksi pitkin syksyä porukka on pysynyt todella hyvin terveenä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. :)
Itselleni tämä syksy/alku talvi on varmasti ollut todella erilainen ja jännittävä. Monen vuoden jälkeen olen taas yksi Turku-pesiksen edustajista. Olen saanut tutustua aivan mahtaviin tyttöihin ja tietenkin myös poikiin. Olen jyväskylän vuosien jälkeen kokenut paljon uutta ja oppinut paljon uutta, niin kuin varmasti moni meistä. Uusia juoksutreenejä olen saanut testata ja saanut myös selvästi kiinni pikajuoksijan ajatuksista. Punttisalille olen henkilökohtaisesti saanut uusia liikkeitä, ja pienenopetustuokion kautta myös ymmärtänyt mistä on kyse. Ja lajitreeneissä olemme kaikki päässeet näyttämään taitomme ja hiomaan uusilla hyvillä neuvoilla vanhaa paremmaksi.
Itse ainakin olen oppinut sellaisia asioita, mitä minun ”ei pitänyt” osata. Varsinkin siitä olen ihmeissäni, kuinka koville meidän fysiikkavalmentajamme Anne on voinut meidät laittaa. Yleensä tiistaisin on paikat ollut niin kipeitä, että jo sängystä nouseminen on tehnyt kipeää. Mutta kyllä me Annea, jotenkin jossain vaiheessa muistamme..;) Joten intoa ja tarmoa on kyllä joka likasta löytynyt ja monella on todella kova halu päästä jo pelailemaan ja näyttämään millainen jengi meillä on kasassa.
Itselleni Turku on aina ollut koti, joten minun oli kuitenkin mielestäni helppo ja lämmin sopeutua tyttöjen joukkoon. Ja varsinkin oma tuttu ”kieli” raikaa treeneissä, joten en ole enää se jolle joka sanasta keljuillaan ja kuittaillaan. Odotan jo innolla tulevaa kevättä ja kesää, niin hyvä porukka tässä kyllä on kasassa.
Ensi viikolla alkaakin sitten jo valmistelut uuteen vuoteen ja uusiin harjoituksiin. Ja muistakaa myös kaikki tulla ostamaan uuden vuoden raketit meiltä Piispanristin ja Itäharjun Prismoista.
Oikein ihanaa joulua kaikille, nyt lähden rauhoittumaan jouluun ja syömään tietenkin kinkkua, NAM!!
Lämmin uudenvuoden tervehdys kaikille!
Lämpöä täällä todella riittää. On ollut keholle ja etenkin mielelle erittäin eheyttävää katkaista Suomen pitkä, loskainen ja pimeä talvi ja suunnata reppureissumatkalle Indonesian saarille. Matkareitti on tähän saakka kulkenut Singaporesta Malesian Kuala Lumpuriin, sieltä Balille, josta Lombokille ja nyt tänne Lombokin edustalla oleville Gilin saarille. Gili tarkoittaa indonesiaksi pientä ja saaret todellakin ovat pieniä. Esimerkiksi tämän jolla nyt olen, kiertää kävellen ympäri vain vähän reilussa tunnissa. Edes minä en onnistu siis eksymään täällä! Autoja tai muita moottoriajoneuvoja saarella ei ole, ne ovat kaikki kiellettyjä. Hevostaksilla kuitenkin pääsee, jos ei jostain syystä jaksa kävellä illalla takaisin kotibungalowille. Saari on siis hyvin rauhallinen, etenkin liikenteen hälinän puuttuminen on kerrassaan mahtavaa.
Tänne onkin nyt ihan vahingossa jääty jumiin jo reiluksi viikoksi ja täällä ei päivien juoksua edes huomaa (eli jos mua ei siis kesällä näy enää Kupittaalla, olen luultavasti unohtanut itseni tänne, heh). Tyttöjä ja joukkuetta on jo ikävä, terveisiä etenkin heille ja kaikille muillekin tietenkin! Räpylä, pallo ja lenkkikengät ovat kulkeneet koko matkan mukana ja aika monia nauruja ja kummeksuvia katseita olen kerännyt kun rantahietikolla palmujen katveessa olen nakellut palloa ilmaan. Laitesukellus, snorklaus ja etenkin surffaus ovat olleet myös erittäin hyviä urheilumuotoja. Surffaus erityisesti ja laudan päällä kauhominen on ollut ihan huiman raskasta treeniä mm. olkapäille. Etenkin kun surffiopettaja on sparraamassa ja huutaa taustalla aallon lähestyessä että "Paddle paddle paddle!! Faster faster faster!!" Vetää vertoja jopa tolle meidän Luoman Annelle!!;) Sanoinkin, että tervetuloa vaan Suomeen meidän treenejä vetämään. Sanoi kuitenkin pitävänsä enemmän tästä auringosta ja +30 asteen lämpötilasta. En lähtenyt moittimaan. Vaikka kauhominen ja laudalle nouseminen on hurjan raskasta, on aallolla ratsastaminen aivan MAHTAVAA. Ja heittokäsi kiittää hyvästä treenistä. :)
Pari viikkoa vielä matkaa jäljellä. Sitten päästellä kuulema tositoimiin ja harjoitusottelemaan. Mahtavaa! Tytöille lähetän vielä täältä sylin täydeltä lämpöä ja treeni-intoa, vaikka tiedän että niitä molempia viikkotreeneissä ja meidän porukassa on kyllä riittämiin, sanoisinko jopa enemmän kuin aikoihin. Hyvää tämän vuoden viimeistä päivää ja onnellista alkavaa vuotta kaikille!
Oona Svärd
31.12.2011
Uusi Vuosi ja uudet kujeet!
Joulu tuli ja meni, lahjoista päätellen tytöt ovat olleet kilttejä. Listalla oli mm. mp3-soitin, matkalaukku, tietokone ja… käsidesiä J
Joululoma ei ollut loma sanan varsinaisessa merkityksessä. Treeniä painettiin lähes koko joulun aika. Suurin osa treeneistä oli omatoimisia, vain kerran kokoonnuimme Impivaaraan koko joukkueen voimin. Tosin huvennein voimin, sillä osa tytöistä oli muualla joulun vietossa. Itsenäinen treenaaminen on mukavaa silloin tällöin, mutta kyllä näiden muutaman viikon aikana on tullut iso ikävä joukkuetta. Harmittaa oikein, kun ei voi heti jakaa uusimpia vitsejä ja vertailla edellispäivän voimatreenin aiheuttamaa lihaskipua joukkuekavereiden kanssa. Onneksi treenit ovat taas pyörähtäneet käyntiin ja alkuverryttelyä rytmittää kymmenien lenkkitossujen tapsutus sekä iloinen puheensorina.
Muutamia joukkuekavereita näki heti joulun jälkeen, sillä hoidimme Turku-Pesiksen rakettimyyntipistettä Itäharjun Prismassa. Itse olin vuorossa heti ensimmäisten myyntipäivien aamuna, jolloin kauppa kävi vielä harvakseltaan. Toivon mukaan loppuviikon myyjillä oli paljon kiireisempää. Viiden päivän rakettimyyntiurakka oli joukkueelle suuri ponnistus ja haluaisin esittää isot kiitokset meitä siinä auttaneille!
Itselleni joulun aika on ollut melkoista lomailua. On ollut rentouttavaa päästä irti aikatauluista, nähdä kavereita ja syödä herkkuja. Treenit on tehty oman aikataulun mukaan. Kokopäiväinen lomailu on alkanut pikku hiljaa tuntua pitkästyttävältä, mutta onneksi on taas aika palata opiskelujen ja treenien pariin, normaaliin arkeen. Katse täytyy siirtää uuteen vuoteen ja tulevaan kesään, joka on ovella ennen kuin huomaammekaan. En tehnyt suuria Uuden Vuoden lupauksia, mutta jos tänne etelään saadaan lunta, niin lupaan kaivaa sukset varastosta ja käydä hiihtämässä… ainakin kerran.
Vuoden 2012 ensimmäinen leiriviikonloppukin on jo ovella, joten tässä ei auta muu kuin alkaa pakata treenikassia. Huomenna on suurin osa joukkueesta kasassa ja aloitamme uuden vuoden treenit uudella innolla.
Liikunnallista vuotta 2012 toivottaen
Lotta Inkinen
6.1.2012
Melkein tammikuun puoliväli ylitetty ja ekat harjoituspelit lähestyy uhkaavaa vauhtia jo reilun kuukauden päästä. Puntillakin on päästy oikein mukaviin liikkeisiin ja jalat on ollu kovilla. Tällä viikolla rankkuutta punttiin toi vielä sekin, että kun olin lähdössä pyörällä hallille, niin tietenkin pyörän vaihteet olivat jäätyneet ykköselle (7 vaihdetta). Parin kilsan matkalla se alkaa jo hieman tuntua, kun jalat polkee kauheeta vauhtia mutta maisema ei vaihdu, vaikka kuinka yrittää. Ennen hallia oli vielä melko mukava ylämäki, niin jalat oli jo valmiiksi hapoilla, enkä edes ollut aloittanut varsinaista punttiohjelmaa mutta tulipahan kunnon lämmittely tehtyä.
Huomenna on juoksutestit edessä ja parit harjoituksetkin vielä päälle. Lisää hapotusta siis tiedossa mutta on kyllä kiva päästä testailemaan miten juoksu kulkee tässä vaiheessa harjoituskautta. Sunnuntaina saankin ainakin toivottavasti kaivaa sukset varastosta ja mennä ensimmäistä kertaa tänä talvena hiihtämään.
Mia-Maria Jauhiainen
13.1.2012
Testejä, treenejä ja hikeä !
Vuoden alku on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin! Viime viikonloppuna saatiin pitkään odotetut ja ehkä hieman myös pelätyt testit tehtyä, ja lauantaina kunnon treeniputki vedettyä kunnialla läpi! Testit jäivät lievästi tuntumaan ainakin itsellä takareisiin, joten sunnuntain lepo tuli oikeaan aikaan ja tarpeeseen. Kaikilla tytöillä tuntuu olevan asenne kohdallaan ja tekemisen meininki näkyy treeneissä. Vaikka treenit vedetään aina täysillä, on tullut myös huomattua että joukkueen yhteishenki on todella hyvä, vitsiä lentää suuntaan jos toiseen! Treeneihin on aina kiva tulla kun tietää että homma ei mene läskiksi. Testitulokset olivat kuulemani mukaan kokonaisuudessaan hyviä, mutta ei pidä lannistua vaikka parhaassa vedossa ei vielä olisikaan, kesällä ne pelit sitten vasta pelataan! Viime viikonloppuna oli mukavaa kun porukkaa oli paljon paikalla, myös kaivattu kapteenimme Oona palasi maailman ääristä lumiseen Turkuun meitä katsomaan. Viime viikonloppuna päätettiin myös seuraavaan leiriviikonloppuun liittyviä asioita, eli saunaillan ajankohta! Olen varma, että seuraavaa leiriviikonloppua odotetaankin tavallista enemmän... Halli SM- pelit lähestyvät huimaa vauhtia, ja on mukava nähdä silloin uudella porukalla että missä mennään. Niistä otteluista on sitten hyvä tsempata ja lähteä jatkamaan kehittymistä kohti kesää!
20.1.2012
Johanna Käkönen
Koko seuran joukkue
Vaikka paljon puhutaan siitä, miten paljon me pelaajat harjoittelemme ja laitamme aikaamme harrastamiseen, on seurassamme suuren suuri ryhmä ihmisiä, jotka tekevät meidän eteemme hurjasti töitä. Ikävä kyllä yleisö ei heidän arvokasta panostaan huomaa. Ja siihen on luonnollinen selitys: Turku-Pesiksen taustat toimivat sen verran hyvin ja saumattomasti, niin pelitapahtumissa kuin muuallakin, ettei asiaa tarvitse edes ajatella. Seuraavassa päätin hiukan avata joukkueemme taustoja lukijoille. Kaikkia en tässä nyt nimeltä mainitse, mutta arvostamme kyllä jok´ikisen pesisystävän työtä suuresti! Nimilistasta tulisi nimittäin monisivuinen.
Ensinnäkin joukkueeseemme kuuluu ihanien pelaajien ja taitavien valmentajien lisäksi mahtava joukkueenjohtajamme, Sirkka. Sirkka on ahkera ja positiivinen työmyyrä, jota ilman joukkueemme ei kerta kaikkiaan pystyisi pyörimään. Hän on vastuussa joukkueen varainkeruusta, tilistä, talkoolistoista, kioski- ja lipunmyyntivuoroista, sponsoreista, pelipuvuista, varustehankinnoista, teemapäivistä... Lista on loputon. Toisin sanoen Sirkasta voisi tehdä uuden supersankarisarjakuvan, nimeksi voisi laittaa vaikka "Super-Sirkka".
Toinen tärkeä henkilö, varsinkin pelaajien harjoitusarjessa näkyvä henkilö, on huoltajamme Päivi. Ruoka on aina ajallaan paikalla ja tankkaus saadaan hoidetuksi pitkien harjoituspäivien aikana. Päiviltä ei myöskään jää unholaan ruokavammaisten (kuten minä) erityistarpeet, vaan aina löytyy sitä Kaken kammoksumaa "rehuaruokaakin". Päivi hoitaa myös kotipelejämme ennen kenttämestarin virkaa. Sen sain huomata viime vuonna, kun kävin kentällä päivällä ennen illan ottelua. Siellä Päkä jo laitteli kenttää kuntoon katsojia varten. Vieraspeleissä huolto on hänen käsissää ollut samoin aina priimaluokassa! Päivi pitää lääkelaukkumme ajantasalla ja teippaa tarvittaessa jopa risan räpylän pelikelpoiseksi kesken jakson. Kokemusta on!
Kolmas henkilö on joukkueen julkisuuskuvaa ylläpitävä ja luova Jarmo. Hän päivittää nettisivulle näitä meidän hapuilevia kirjoituksia, kirjoittaa pelaajakortteja ja kertoo otteluraporttejamme värikkäästi ja mielenkiintoisella tavalla. Hänellä on kyllä sana hallussa! Lisäksi hän toimii "yleismiesjantusena", joka milloin hoitaa kenttäasioita milloin talkoohommia.
Seurajohtomme on joukkueemme takana aina. Heihin kuuluu koko liuta mahtavia, ahkeria ihmisiä, joiden työmäärää emme edes tiedä.
Näiden mainittujen henkilöiden lisäksi Turku-Pesiksen superpesisjoukkueen mahdollistaa koko joukko muuta porukkaa: pelitapahtumissa pyörii ja hyörii kaikenkirjavaa väkeä, jotka valmistelevat kenttää, myyvät lippuja, kuuluttavat, kirjaavat, hoitavat lapsia jotta joku muu pystyy kirjaamaan, toimivat pallopoikina/-tyttöinä. He ovat niitä, jotka tulevat kentälle ennen meitä ja lähtevät sieltä meidän jälkeemme. Samoin taustatukijamme, talkoiden työmyyrämme ja kannustajamme katsomossa ovat kultaakin kalliimpia!
Harvoin muistamme tai osaamme heitä kaikkia kiittää. Tässä nyt kuitenkin kollektiivinen kiitos kaikille! Toivottavasti he jaksavat taas ensi kesänä (ja nyt talvellakin jo hieman) tulla tekemään yhdessä, iloisessa porukassa hommia onnistuneen kauden takaamiseksi. Tarvitsemme jokaista junioria, talkoolaista ja kuuluttajaa! Jos mekin sitten pystyisimme antamaan jotain heille takaisin.
Enni-penni Lamppu
27.1.2012
Hyvää Helmikuun alkua!
Kesä lähestyy hurjaa vauhtia ja sitä myöden myös ensimmäiset harjoituspelitkin – ensimmäinen koetus onkin jo ensi viikonloppuna Raumalla. Harjoitukset ovat sujuneet mukavasti, vaikka pieni flunssa on vähän kiusannutkin joukkuetta.. Onneksi ei sentään pahempaa..:)
Tällä viikolla meille tuli jälleen uusi kasvo mukaan ryhmään, kun uusi kakkosvalmentaja, Anssi Sirviö saapui vetämään meille ensimmäiset treenit Kaken kanssa Impivaaraan. Harmikseni jouduin seuraamaan sivusta treeniä pienen nilkkavamman takia, joka tulikin heti alkulämmittelyssä, mutta meininki ja treeni näytti todella hyvältä. Asennetta ja hyviä suorituksia näkyi joka osa-alueella. Uskoisin että Anssi tuo lisää tietoa ja pesäpallon saloja joukkueelle. Anssi nostaa ainakin joukkueen keskipituuskäyrää huomattavasti..
Joukkue on harjoitellut ahkerasti ja tasokkaasti, vaikka pieniltä vammoilta emme ole säästyneet. Onneksi ei mitään dramaattista ole tapahtunut… on ollut selkää, nilkkaa, käsivaivaa ja kaikkea siltä väliltä.. Mutta Joukkuehenki on korkealla. Ensimmäistä saunailtaa pääsimme maistelemaan Emman luona viime lauantaina pitkän treenipäivän päätteeksi. Voimat olivat niin menneet että allekirjoittanut nukahti kesken kotimatkan. Halli-SM -pelejä joukkue odottaa innolla. Rauman ja Seinäjoen kimppuun käydään pienellä raivolla., mutta hyvällä tsempillä.
Paukkuvin pakkasterveisin Roosa Luoma
4.2.2012
Hellou pesisväki!
Talvi alkaa olla jo siinä vaiheessa, että ensimmäiset hallipelit kolkuttelevat jo ovelle. Lauantaina suunnataan lähes koko joukkueen voimin Raumalle pelaamaan ensimmäistä harjoituspeliä, joka toimii samalla kenraaliharjoituksena viikon päästä pelattaviin halli-SM –karsintapeleihin. Joukkue on treenannut koko talven ahkerasti ja erittäin hyvällä asenteella, joten on kiva päästä katsomaan, miten yhteispeli sujuu (vapise Rauma).
Omalta osaltani talven treenausjakso on sujunut hyvin. On ollut erittäin ihanaa palata takaisin Turkuun. Joukkueessa on ihan mahtava fiilis ja treeneihin on aina kiva tulla. Nyt tosin tuntuu hieman oudolta, ettei näe joukkuekavereita enää päivittäin, koska työharjoittelujaksoni Turussa on nyt onnellisesti ohi ja olen tällä viikolla palannut takaisin opiskelujen pariin Lohjalle. Arkisin pystyn hyvin tekemään omatoimisia treenejä opistolla, kuitenkin viikonloput olen onneksi Turussa näkemässä pesisperheen (ja tällä en nyt tarkoita äitiä ja iskää :D) iloisia kasvoja J
Kauden alkuun on (enää) kolme kuukautta, enkä oikein osaa sanoa, onko se hyvä vai huono asia. Toisaalta odotan innolla kesän pelejä (eikunsiis lämmintä säätä), mutta toisaalta on hyvä, että on vielä aikaa treenata. Hoidetaan nyt kuitenkin nämä hallipelit pois alta ennen kuin aletaan sen enempää miettiä kesää.
hallipelienodotusterkuin Emma 'Emppu' Nieminen
10.2.2012
Tunnelmia Porin reissulta
Nyt ois sitten Halli-SM takanapäin ja rankasta viikonlopusta selviydytty. Perjantai-iltana yritin saada unta, mutta mielessä kammotteli herätys lauantaiaamuna klo. 4.30 ja tietenkin tulevat pelit Seinäjokea ja Raumaa vastaan. Lähdettiin matkaan siinä kukonlaulun aikaan ja perhosia oli vatsassa koko matkan ajan. Päästiin kuitenkin hyvissä ajoin Poriin (kiitos mahtavan huoltajan "Päkän", jonka kyydissä Laura ja minä matkattiin). Siinä sitten alkoi syntyä pelifiilistä kun 14 "pirteää" pelaajaa saapui paikalle :D Lähdettiin alkulämppäämään yhdeksän aikaan, koska ensimmäinen peli alkoi klo 10. Ensimmäisenä vastassa oli siis Petojussit. Tiukalla pelillä saimme Pohjanmaan tytöt kaadettua 2-0. Lähes heti perään koitti toinen peli, vastassa Rauman Lukko. Tällä kertaa raumalaiset olivat vähän parempia ja veivät molemmista jaksoista voiton. Tietenkin häviö tuntuu aina pahalta, mutta tärkeintä meille oli kuitenkin päästä pelaamaan yhdessä ja tekemään hyviä suorituksia. Itsestäni tuntui hienolta päästä pelaamaan huippu pelaajien ja kerrassaan mahtavien joukkuekavereitten kanssa ! :) Kiitos siitä kaikille, ootte parhaita! Ja suurkiitokset myös koko Turku-Pesis poppoolle, jotka toivat oman panoksensa tähän turnaukseen! Tästä vaan jatketaan hyvillä mielin kohti kesää, treenataan entistä kovemmin ja kehitytään yksilöinä sekä joukkueena!
Kohti uusia haasteita ;)
Marianne 'Bulu' Penttinen
19.2.2012
Nyt on karistettu halliviikonlopun pölyt ja keskitytty taas reenaamiseen oikein kunnolla. Viime viikonloppu vietettiin ”leiriviikonlopun” merkeissä ja palaveerattiin siitä, mitkä asiat tarvitsevat nyt erityistä huomiota ja keskittymistä, jotta ne menevät selkäytimeen! Kehitettävää löytyy, mutta onneksi kesään on vielä hyvin aikaa. Treeneissä painettiin hyvällä fiiliksellä ja nähtiin myös jo pilkahdus ensi kesää, sillä sellaisella antaumuksella niitä palloja syöksyttiin kiinniottamaan. Impparin hallissa hiottiin pelikuvioita ja tehtiin erilaisia tilanneharjoitteita. Halu kehittyä ja tehdä hommia sen eteen on joukkueessa kova ja iloinen meininki kantaa läpi myös raskaimpien treeniosuuksien. Ja hyvät reenikaverien kannustukset auttavat jaksamaan, kuten; jaksaa, jaksaa ja jos ei millään jaksa, ni koittakaa vaan jaksaa J (Alun perin Anne ”ei tunnu missään” Luoman tsemppaus ;) ) Joukkue on hyvin hitsautunut yhteen ja se tulee olemaan ehdoton vahvuutemme tulevana kesänä. Hirrrveen hieno joukkue!
Kevään odotus on jo alkanut ja mieleen hiipiikin jo vaivihkaisia kysymyksiä siitä koska päästään ulos? Ehkä tässä vielä tovi menee (jos lumen määrää katsoo), mutta nyt alkaakin viimeiset sisäreenien puristukset. Edessä on enää (toivottavasti) muutama viikko sisällä ja sitten päästäänkin jo ulos reenailemaan kupittaan tuuleen. Harmittavaiset loukkaantumiset ovat vaivanneet joukkuettamme, mutta toivottavasti ne ovat meidän osalta jo takanapäin, ja nyt päästäänkin ehjällä porukalla punomaan juonia ensi kesää varten seuraavien tiukkojen viikkojen aikana. Nyt vaan kunnon tsemppi päälle ja rutistetaan reenit menemään hyvällä sykkeellä ja keskittymisellä, niin kuin tähänkin asti. Ei muuta kun tuulta päin! Kupittaa; here we come…J
Kevättä odotellessa...
Niina Suomi
2.3.2012
Tässä istun enkä muuta voi
Eipä arvannut Anu-tytär mihinkä pitkäkestoiseen koukkuun vanhempansa nalkitti, kun ensi kerran pesisharkkoihin asteli joskus vuonna 1995 tai jotain. Kun nuorempi tytär hoksasi lajin, niin sen myötä meni ensin pikkusormi, jossain vaiheessa toinen käsi ja lopulta hävisi koko mies kameroineen päivineen johonkin kotipesän ja katsomon välimaastoon. Talviaika menee horroksessa kuten vähän suuremmillakin nisäkkäillä energiaa säästäessä - kevätaurinko herättää taas pedon vaistot.
Pelejä on tullut seurattua vuosien mittaan reippaasti yli 500 – viimeisten viiden vuoden aikana hulppeasti yli 50 kesässä - ja suurimmalta osin ne ovat olleet loistavaa viihdettä, nappuloista aikuisiin. Pystyn nauttimaan pelistä, vaikkei oma joukkue aina voittaisikaan. Joukkuelajissa upeat yksilösuoritukset koukuttavat. Jännää myös kokea itse kuinka entinen toisen lajin fanaatikko saa joka kesä vielä uusia kicksejä - pesäpallosta!.
Ulkomaanmatkat, kesämökit, trendiharrastukset, illanvietot kavereiden kanssa ja monenlainen muukin sosiaalinen elämä ovat suhteellisen köykäistä valuuttaa, kun pesiskausi alkaa. Prioriteetit ovat selvät eikä niihin voi vaikuttaa. Kun lumet alkavat sulaa Suovantiellä, niin monot sojottavat jo puolittain Kupittaalle päin ja kameran linssisuojuskin on jo salaa otettu lähes irti. Kylmät väreet kävivät selkäluussa, kun Matilaisen Päivi kertoi pari päivää sitten että Kupittaa on jo aurattu. Otan verkkatakin naftaliinista ja hypistelen hajamielisesti housun taskuun vahingossa sujahtaneita Kupittaan avaimia. Vaikkei niillä tietysti vielä mitään käyttöä ole. Vielä pitää jaksaa muutama viikko kärvistellä… Onkohan tämä nyt ihan normaalia?
”No mikä siinä pesiksessä nyt sit niin hienoa on, että pitää kaikki vapaa-ajat käydä peleissä tai tehdä noita seurajuttuja?” Tyhmiä kysymyksiä kuulee varsinkin läheisiltä tämän tästä. No kelpaisiko tämä: pesäpallossa huiput ovat yhtä lailla aistit hereillä tappamiseen kuin savannin kissapedolla, peliälystä tulee mieleen tutkijaprofessorin analyyttisyys, heittokädellä pääsisi useimpien maiden keihäänheittomaajoukkueeseen - ja sitten se ihana lyönti. Huipuillahan se lähentelee kliseenomaisesti sanottuna taidetta - lyöntivalikoima on skaalaltaan niin suuri, ettei kukaan ole ulkokentällä turvassa. Upeaa joskus nähdä kuinka sipari ja koppari vapisevat samanaikaisesti. Ja jos ei tule mitään kikkakolmosta mieleen, niin aina joskus voi lyödä piruuttaan ohi ja saada vastustajan ulkokenttä sillä sekaisin.
Peliäly on joka tapauksessa asia, joka nostaa aina karvat pystyyn. Myös katsomossa on jotenkin kotikutoisempi fiilis. Isät eivät kiroa isoilla sanoilla tuomareita tai hauku vastustajaa sanoilla, joita vieressä istuvan oman jälkikasvun ei tarvitsisikaan kuulla. Ehkä tämä on siksikin itselle enemmän kansallispeli kuin oma takavuosien rakkaus jääkiekko.
Kun näkee hienon suorituksen kentällä, niin parhaimmillaan siinä tulevat mieleen Lasse Virén Montrealin olympialaisten vitosen loppusuoralla, Virpi Kuitunen Sapporon naisten viestin avausosuudella tai Kimi Räikkösen Sao Paulon kisa mestaruusvuonna. Sillä tunneskaalalla parhaimmillaan mennään - ehkä pikkuriikkisen karrikoiden. Sarjatasollakaan ei ole yllättävän isoa merkitystä. Lahjakkuus ja osaaminen yhdistettynä tähän typerään peliin, jota muualla ei tosimielessä edes harrasteta, on jotenkin sisäkalut toimimaan saava paketti. Siinä jylläävät luonnon voimat - vähän niin kuin kesäisellä järven selällä tyynen veden pintaan ilmestyy yhtäkkiä vire, ja näkee että tuolla vastarannallahan ne jo salamat lyövät. Sydämen syke nousee ja adrenaliini virtaa suoniin. Eikä kun kotipesän suojaan...
No entä sitten naispesäpallo? Edellä esitetyt lajin pätevyyskriteerit liittyvät myös siihen, mutta naiset tuovat lajiin omat vivahteikkaammat mausteensa. Kaikkihan nyt sen tietävät, että miehet ovat naisia fyysisempiä, mutta so what? Nais- ja miespesiksen eroa kuvailisin sanoilla nice ja mice. Naiset uskaltavat tehdä miehiin verrattuna huomattavasti luovempia ratkaisuja. Se tekee peleistä mielenkiintoisempaa seurattavaa, kun ei tarvi tai pysty voimalla ratkaisemaan esiin tulevaa pulmatilannetta. Ja kyllä kai sekin mieskatsojalle sallitaan, että urheilullisen ja taitavan naispesäpalloilijan katseleminen on jotenkin esteettisesti kauniimpaa kuin räkä poskella kukkelehtivien miesten.
Jarmo Nieminen
joukkueen mediamyyrä
10.3.2012
Huoltajan maaliskuisia mietteitä
Joukkue on treenannut kovaa, määrätietoisesti ja hyvällä motivaatiolla. Hyvä näin!
Naisten harjoittelumotivaatio on ollut kohdillaan, johon ovat viitanneet useat pelaajat omissa kirjoituksissaan. On ollut ilo olla mukana tässä joukkuetiimissä ja tekemässä sitä kokonaisuutta huoltopuolen kantilta, joka kuuluu meikäläiselle.
Toisin kuin monessa muussa naisten Superin joukkueessa, niin Turussa joukkueen huolto on ratkaistu jakamalla hommat erikseen koti- ja matkapeleihin. Ratkaisu on hyvin omanlaisensa, mutta toimiva. Aisaparini Hannele ”Hani” Vepsä hoitaa vankalla kokemuksellaan Japin avustamana kotipelien tehtävät. Itselleni jää matkapelien huollot ja kotipeleissä kenttävastaavan hommat.
Mitä se huolto sitten käytännössä tarkoittaa? Kotiotteluissa Hannele hoitaa kaikki joukkueen tarvitsemat käytännön asiat, jotta peliin voidaan lähteä täydessä iskussa.
Näin myös pelin aikana ja tarvikehuoltokin hoituu hienosti pelin jälkeen. Matkapeleissä minulla on huoltajan rooli. Matkapelien ruokahuolto on merkittävä osa tehtävistäni, mutta matkoilla on aikaa hyvinkin irrotella niskuroivia piikkarin piikkejä tai kaivaa huoltolaukusta uutta grippiä mailan varteen – hommia siis ihan tilanteen mukaan. Huollon tehtävänä on olla valmis kuin partiolainen lähes tilanteessa kuin tilanteessa, pelataan sitten Kupittaalla tai muualla.
Tässä talvikaudella on eletty yhteiselämää uudistuneen joukkueen, pelinjohdon ja valmennuksen kanssa leiriviikonloppuja ja harjoituspeleissä Raumalla ja Porissa. Tehtävää riittää vielä huollossa, jotta varsinainen sarjakausi voidaan aloittaa kohtuullisen rauhallisin mielin. Koskaan ei voi sanoa: ”Kaikki mahdollinen on nyt tehty”, sillä huollon maailma ei ole koskaan valmis. Onneksi joukkueen tukena on myös monitoiminainen Sirkka, joka joukkueenjohtajana hoitaa mm. huollon tarviketilauksia ja pitää koko Turun superpesisjoukkueen asianhallinnan hyvässä kuosissa.
Sarjakausi on alkamassa noin 2 kuukauden päästä. Joukkueen sisäkauden harjoitukset päättyvät muutamien viikkojen päästä huhtikuulla, kun siirrytään taas ulkoharjoituksiin ja siihen kesäelämään, jossa eletään monta kuukautta syksyn kynnykselle asti. Kotikenttäkin on lumien aurausten jälkeen paljastanut jo pintansa ja lämpöisempi ulkokausi heräilee.
Otteluohjelma kesälle 2012 kertoo paikoitellen hyvinkin tiiviistä ottelurytmistä ja yhteistä matkaa joukkueen kanssa tulee syntymään noin 8 000 kilometriä eri puolille Suomea.
Km-lukemaan olen ennakoiden laskenut jo jatkopelejäkin mukaan. Onneksi meille matkaa tekeville turvallisen ja joutuisan menokyydin tarjoaa Niinimäen Ossi – jälleen kerran!
Runkosarjassa pelataan 11 kotipeliä ja yhtä monta vieraspeliä. Turkulaiset aloittavat Porin vieraana 9.5. ja samaiset joukkueet kohtaavat runkosarjan viimeisellä pelikierroksella 8.8. Kupittaalla. Onkohan sarjaohjelman tekijä jo miettinyt ennakoitavia, joukkueiden välisiä asetelmia, niin jää nähtäväksi? Jatkopelit alkavat puolivälieräotteluilla 11.8. Yhtä erityistä pelipäivää alkukesästä odotan suurella mielenkiinnolla. Naisten Liitto - Lehdistö arvo-ottelu pelataan 19.6. Kupittaalla ja tässä pelissä odotan kovasti näkeväni myös turkulaista edustusta! Jos valintoja osuu turkulaisiin myös Itä – Länsi otteluun, niin haittaaks´ se?
Päivi Matilainen
16.3.2012
Taitaa tulla kesä…
Kupittaa on korkattu. Viime lauantaina pääsimme valloittamaan hiekkatekonurmen lähes koko porukan voimin ja peräti kahteen kertaan.Fiilis oli korkealla, tai ainakin korkeammalla kuin lämpötila. Hallit ja salit on nimittäin jo niin nähty tältä harjoituskaudelta. Kuulemma. Itse en ole ehtinyt tänä talvena koulujen saleihinkaan kyllästyä, sillä yhteisharjoituksia on takana vasta muutama. Jokasyksyisten leikkausten ja kuntoutusten luulisi menevän jo rutiinilla, mutta kyllä se edelleen tuntuu koettelevan hermoja. Selässä todettua rasitusmurtumaa parannellessa on motivaatio välillä ollut koetuksella ja pesäpallon lopettaminenkin on käynyt useampaan otteeseen mielessä. Ilmeisesti paloa pelaamiseen kuitenkin edelleen löytyy, sillä mukana ollaan; tai ainakin yritetään olla. Suurena apuna kuntoutuksessa ovat olleet yhteistyökumppaniemme Neon ja Anteriorin henkilökunnat, ilman en olisi pärjännyt, Kiitos!
Joukkue on myös muuttunut paljon viime kaudesta. Joukkueharjoitukset sekä uudet ja vanhat joukkuekaverit ovat mukavaa piristystä itsenäisen puurtamisen keskellä. Kyllähän nuo kaikki entiset ja nykyiset joukkuekaverit ovat tämän lajin parasta antia. Onneksi myös monet maisemaa vaihtaneet pelikaverit ovat pysyneet mukana kuvioissa, osan kanssa tulee edelleen treenattuakin yhdessä –ihan vain vakoilumielessä tietenkin!
Maija Merivalo
26.3.2012
Ekoja kertoja ennen kesä kesä kesää!
Tämä Tampereen tyttökin pääsi vihdoin joukkueen yhteisiin harjoituksiin ensimmäistä kertaa tällä kaudella. Kiistän, että leirin päättävällä saunaillalla olisi ollut vaikutusta paikalle saapumiseeni, mutta oli se kieltämättä mukava ekstra ja avitti uuteen porukkaan tutustumista. Treeneissä kun keskitytään treenaamiseen eikä siis ehdi siviiliasioita udella.
Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin myös korkkaamaan ulkotreenit kuivalla ja täysin sulalla pesiskentällä. Tampereella olen tottunut märkiin sukkiin heti ensitreenien alussa ja siihen, että lyöntivuoron lomassa täytyy vaihtaa lyöntikohtaa jatkuvasti, ettei tarvitse lätäkössä ottaa lyöntivauhteja. Kupittaalla kenttä tuntui olevan jo pelikunnossa. Positiivisesti yllätti kentän lisäksi joukkuekaverini, joiden lyönti näytti olevan hyvinkin pelivalmiina. Toivon, että suoritukset siirtyvät reilun kuukauden päästä pelitilanteisiinkin.
Nyt otan varaslähdön kesän kuumuuteen ja karkaan omalle etelän leirilleni Aasian suuntaan. Pallon perässä juoksemisen lisäksi rakastan nimittäin matkustamista. Eli aina, kun on lomaa tai useampia peräkkäisiä vapaapäiviä, on kalenterissani suunniteltu lomamatka. Pitäähän arkeeni sisältyvän työ-, treeni- ja pelimatkustamisen lisäksi matkustaa vielä vähän lisää ja mielellään kauemmas. Eli ei liikaa paikallaan, jos koskaan.. J
Palaan sitten taas harjoituspeleihin tsekkaamaan ja näyttämään joukkueemme iskuvoiman. Tai luvataan ainakin pilkahduksia siitä, koska vasta tosipeleissähän täytyy ja kannattaa olla täydessä taisteluvalmiudessa.
Nähdään pian!
Jatta Vuorinen
30.3.2012
Maailman 2. onnellisin kansa
Viime viikolla saatiin tosi aikainen kevätsää. Tosi hienoa pyöräillä töihin ja ajatella, että kaikki on edessäpäin. Kevät ja kesä – pelit, lomat, helteet ja valoisat pitkät illat. Takapihalla olivat krookukset ja tulppaanit jo kasvamassa kovaa vauhtia ja yhtäkkiä toivoisin olevani taitava puutarhasuunnittelija.
Meillä on tällä kaudella ollut tosi innokas ja iloinen joukkue. Heillä myös on ollut talvella kasvun paikka omiin rooleihinsa ja samalla on tutustuttu uusiin valmentajiin. Kaikenlaisia vastoinkäymisiä ja sairastelua on ollut riittämiin joukkueessa, mutta positiivisella asenteella mennään eteenpäin. Toivottavasti kauden alkuun mennessä ovat kaikki tytöt päässeet kuntoon.
Olemme saaneet myös todella mukavat valmentajat joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Tämä kaikki on ollut tänäkin vuonna mielenkiintoista ja aina on jotain uutta mukana. Töitä on riittänyt mutta tämän ihanan joukkueen ja rennon valmennuksen ansiosta olen tehnyt osuuteni tosi innolla.
Miksi sitten seuratyö vie mennessään ? Miten jaksan, kun päivätyön jälkeen usein odottaa kotona isot pinot erilaisia keskeneräisiä pesisasioita ? Seuran varustetilaukset, sali-ja kenttävuorot, talkooasiat, superin ottelutapahtumat ja kioskinhoito kesällä vievät kyllä runsaasti aikaa.
Olen ehkä osasyyllinen siihen, että Suomi on maailman 2.onnellisin kansa. Paras kiitos on siitä, että olen saanut paljon hyviä ystäviä seurassa, joiden apuun voin täysillä luottaa. Hymyn huulilleni saan, kun pelaaja onnistuu roolissaan, yleisö taputtaa innoissaan katsomossa tai pikkupelaajat kirmaavat vauhdilla omiin treeneihin tai peliin. Koskaan en olisi voinut kuvitellakaan mille olin pikkusormeni antanut, kun ensimmäisen kerran noin 13 v sitten lupasin tehdä ”jotain” joukkueen ja pelaajien eteen. Mutta innostus kasvattaa innostusta - olen oppinut. Toivottavasti sinäkin innostut ja innostat.
Kesä ei kuitenkaan ole mitään ilman biitsiä, niistä peleistä haen lisäenergiani ja ammennan uutta innostusta ja voimaa jaksaa. Joten älä huolestu, jos en ollutkaan ihan joka ilta Kupittaan kioskilla!
Hyvää pääsiäistä kaikille
Sirkka Nieminen
4.4.2012