Henkilökuvia ja kuulumisia

Tällä sivustolla esitellään uuden joukkueen pelaajat hieman yksityiskohtaisemmin henkilökuvin. Yleisölle jo entuudestaan tutuista pelaajista tehdään myös juttuja ajankohtaisten asioiden tiimoilta.

Turku-Pesis siirtyy Juhani Rannikon aikaan

 
Turun uusi pelinjohtaja Juhani Rannikko on saanut paljon palstatilaa myös valtakunnallisessa mediassa. Syystäkin. Miehellä on takanaan 10 vuoden pelinjohtoputki: alkutahdit lyötiin Loimaalla, suurimman osan pelinjohtotehtävistä on kuitenkin tapahtunut Köyliön Lallien eri joukkueissa. Viimeiset kolme vuotta Rannikko on toiminut Rauman Feran/Lukon pelinjohtajana. Siviilissä mies toimii rakennusalan yrittäjänä ja puu taipuu kirvesmiehen kättelyssä mieluisaan muotoon.

Nuori superlupaus Marianne Penttinen Turku-Pesikseen

Turku-Pesis teki paljon odotuksia nostattavan kaappauksen syksyn siirtomarkkinoilla. Maamme B-tyttöjen kärkikastiin viime kesänä raketin lailla noussut Marianne Penttinen debytoi ensi kesänä naisten superpesiksessä ja pelaa kotipelinsä Kupittaalla.

Lahjakas Penttinen oli B-tyttöjen runkosarjan tehopistetilaston kolmonen ja muutenkin keskeinen tekijä Helsingin Roihun viime kauden menestyksessä. Yksinomaan B-tyttöjen superissa (23 ottelua) Marianne nöyryytti vastustajiaan murhaavan tehokkaasti: lyödyt 3+18; tuodut 74; kärkilyönnit 159. Kokemusta Mariannella on myös naisten ykköspesiksestä. Vasta v. 2005 pesäpallon aloittanut Espoon Pesiksen kasvatti on pelannut Roihun lisäksi myös PuMu:n paidassa.

Turku saa siis paljasjalkalaisen pääkaupunkiseudun kasvatin joukkueeseensa. Espoossa lähes koko ikänsä asunut nuori nainen kirjoitti viime keväänä ylioppilaaksi Tapiolan lukiosta ja heti ensi yrittämällä tärppäsi opiskelupaikka Turun yliopistosta, jossa pääaineena on matematiikka. Turku-Pesis alkoi luonnollisesti heti kiinnostaa Mariannea opiskelupaikan ratkettua.

”Tiesin, että Turku on keskivahva porukka ja minulla saattaisi olla mahdollisuuksia päästä rinkiin mukaan. Tuntuu hienolta saada tällainen mahdollisuus ja olen valmis tekemään töitä sen eteen,” sanoo Marianne päättäväisesti. Harjoitusrinkiin pääseminen ei vielä kuitenkaan tyydytä taistelutahtoista naista. ”Odotan itseltäni vielä paljon kehittymistä lajissa ja uskon tuovani joukkueeseen hyvää henkeä, nopeutta sekä vahvaa sisä- ja ulkopeliä” kertoo aiemmin ringetteä harrastanut Penttinen.

Marianne on nopeutensa vuoksi selkeä profiilipelaaja. Ulkopelissä mieluisin paikka on kopparina tai polttolinjassa, sisäpelissä hän on pelannut etenijänä/vaihtajana. Takakentällä pelaamisen hän kokee erityisen haastavaksi, koska siinä on alin pelaaja eikä takana ole enää ketään varmistamassa. Odotettavaa on, että tämä espoolaistähti roihuaa ensi kesänä turkulaiskatsomon iloksi ilmi liekeissä useassakin pelissä. Eikä tässä nyt tarkoiteta pesien välillä tapahtuvaa palamista.

Debyyttikauteensa naisten superissa valmistautuva Marianne odottaa haasteellista kautta. ”Naisten superpesiksessä pelit ovat varmasti paljon tasaisempia kuin sarjaporrasta alempana. Pelimatkat tietysti pitenevät ja lyöntivoima on toista luokkaa kuin ykköspesiksessä” Marianne analysoi. Joka tapauksessa turkulaistunut Penttinen saattaa hyvin nousta suureksikin lajin kiintotähdeksi jo lähitulevaisuudessa, varsinkin jos kehityskäyrä jatkuu samanlaisessa nousukiidossa kuin tähän asti.

Opiskelu ja pesis täyttävät pitkälti tämän lahjakkaan ja iloisen nuoren naisen elämän. Muista liikuntaharrastuksista Mariannelle ovat tärkeitä laskettelu ja lumilautailu sekä sulkapallo. Muuta vapaa-aikaa vietetään ’hengailemalla’ ja kavereita tapaamalla. TV:stä katsellaan lähinnä elokuvia sekä ’turhia sarjoja’.

JN/15.12.2011

Niina Pessala hakee paikkaa etukentän siivoojana

 
Kun monet vuodet Turun ykköspesiksen kirkkaimpiin tähtiin kuuluneelle Niina Pessalalle tarjottiin mahdollisuutta lähteä mukaan naisten superin rinkiin, niin Ninni tarttui siihen kaksin käsin. Nyt nuori nainen hamuaa paikkaa myös aloituskokoonpanossa ja pelipaikka olisi mitä ilmeisimmin etukentällä.

Nuoresta iästään huolimatta Ninni on ehtinyt olla monessa mukana. Siviilissä Pessala työskentelee Tyksissä sairaanhoitajana lasten kirurgisella leikkausosastolla. Pesäpallo ja treenit tasapainottavat hyvin raskasta työtä ja auttavat jaksamaan työntäyteisiä viikkoja. Pesiksen lisäksi vapaa-aikaan kuuluu koira, lenkkeily ja ystävät. Talvella hiihtäminen ja lumilautailu kuuluvat ohjelmaan, kesäisin eloisa Ninni mökkeilee saaristossa.

Pesäpallo astui armeijan jälkeen vakavammin kuvaan ja siitä asti Niina on tehnyt lujasti töitä kehittyäkseen. Superiin tämä määrätietoinen reservin kersantti lähtee erittäin positiivisella mielellä. Halu kehittyä on kova ja aivan uudet haasteet piiskaavat kovaan harjoitteluun. ”Tämänhetkinen työ mahdollistaa täysillä mukana olon superin ryhmässä. Tavoitteena on erityisesti etenemisen ja pelinlukutaidon kehittämisen. Suoritusvarmuutta pitäisi myös kehittää, sillä superin perustaso on varmasti paljon korkeampi kuin ykköspesiksessä” tuumaa Pessala.

Viime kesänä Pessala pelasi Turun ykköspesisjoukkueessa ulkona siparina ja sisällä vaihtajana/etenijänä tuoden joukkueelleen 22 juoksua. Joukkueessa on nyt paljon etenijöitä/vaihtajia, mutta varmasti kotiutusvastuuta tullaan jatkossa jakamaan myös muutamalle uudelle pelaajalle.

Turku-Pesis uudistui ja nuorentui aika lailla viime kaudesta. Joukkueen keski-ikä on 23 vuotta. ”Meillä on erittäin tiivis ja iloinen porukka, joka antaa kaikkensa ja tekee työtä ajatuksella. Oman mielenkiintonsa ensi kauteen tuo tietysti uudistunut joukkue ja pelinjohto. Otsa hiessä tehdään töitä pelinjohtoa myöten ja seuran taustalla häärää myös nippu huippuosaajia, joten tästä on todella hyvä jatkaa eteenpäin” tuumaa Ninni innoissaan.

JN/21.12.2011

Mynämäen liimanäppi Johanna Käkönen satsaa talvella sisäpeliin ja ringetteen
 

Turun viime kesän joukkueesta monelle katsojalle jäi varmasti elävästi mieleen loistavan debyyttikautensa pelannut Johanna ”Käksä” Käkönen. Mynämäellä asuva ykkösvahtimme liimasi lukemattomia komeita ja ratkaisevia koppeja ja oli ilman muuta joukkueen tärkeimpiä ulkopelaajia läpi kauden. Viime kaudesta jäi muutenkin paljon ammennettavaa muistojen kovalevylle.

”Kausi oli täynnä hienoja uusia kokemuksia, ihmisiä ja onnistumisia, mutta samalla ongelmat jalkojen kanssa vaikeuttivat sataprosenttista suorittamista ja aiheuttivat välillä kiukun kyyneliä. Mieleenpainuvin hetki oli kauden avaus Poria vastaan – se oli hieno peli ja taistelu koko joukkueelta. Eniten pelistä jäi kuitenkin mieleen tunnetila ennen peliä, jännitys oli aivan uutta luokkaa! Tärkeimmät onnistumiset koin yleensä kun ulkopelisuoritukset menivät pelissä nappiin. Tietysti myös B-tyttöjen Itä-Länsi Kouvolassa oli yksi kauden huippujutuista” Käksä muistelee.

Johannan talviharjoittelu poikkeaa monista muista pesäpallonpelaajista, sillä talvisin hän tekee toisen kilpailukauden ringeten parissa. ”Ringette on todella hyvä kohottamaan peruskuntoa ja tekee hyvää jaloille. Talvitreenien tarkoituksena on luoda sellainen lihaskunto, että kesällä saa pelata terveenä” tuumaa säärilihasten kiinnityskohtien tulehduksesta viime kesänä kärsinyt Käkönen. Talven aikana Johanna pyrkii erityisesti sisäpeliosaamisen kehittämiseen, jossa etenijäominaisuuksien petraamiseen ollaan panostamassa eniten. Viime kesänä sisäpelin saldona olivat tehot kaksi lyötyä ja viisi tuotua. Tarkoituksena on myös kehittää edelleen ulkopeliä: etukentällä pelaaminen on Käksän mieleen ja myös siihen liittyviä ominaisuuksia voidaan vielä kehittää. ”Talvella uskaltaa rohkeasti kokeilla uusia asioita. Kurjinta on tietenkin tilan puute ja iltamyöhään ajoittuvat Impivaaran hallin harjoitusvuorot” Johanna kritisoi.

Halli-SM:n aikaan Käkösellä tulee myös pieni valintaongelma, sillä hänen seuransa on näillä näkymin menossa samanaikaisesti myös B-tyttöjen ringeten SM-lopputurnaukseen. Hän pelaa Uudenkaupungin Jääkotkissa myös 'etukenttää' eli on puolustajana. Pesisfanien ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan Johannan kakkosharrastuksesta, sillä hän painottaa että ringette on ja pysyy vain kakkoslajina.

Viime keväänä ylioppilaaksi valmistunut Käkönen toimii tällä hetkellä Mynämäen Laurin koulun ala-asteella kouluavustajana ja keskittyy vapaa-ajallaan täysillä urheiluun. Käksä on myös innoissaan uudistuneesta joukkueesta: ”Meillä on nuori ja nopea joukkue. Jokaisella on kova halu kehittyä ja se näkyy treeneissä – intoa kyllä löytyy!” hehkuttaa Johanna ja antaa ymmärtää, että Kupittaalla nähdään ensi kesänä viihdyttävää pesistä.

JN/4.1.2012

Hillitty bilettäjä Elisa Salonen treenaa ihanneolosuhteissa

Elisa ”Ellu”  Salonen pelasi suurimman osan viime kaudesta ykköspesisjoukkueessamme, mutta nousi hyvien esitystensä kautta superiin kun loukkaantumiset vaivasivat joukkuetta loppukaudesta. Harjoitushaluja puhkuva Elisa hakeekin ensi kesäksi tosissaan paikkaa Turun yhdeksikköön. Ulvilassa äitinsä ja Oskari-kissansa kanssa asuva Elisa opiskelee tällä hetkellä sosiaalialaa Satakunnan amk:ssa. Lasten ja nuorten kanssa työskentelystä haaveileva tuleva sosionomi toivoo valmistuvansa vuoden loppuun mennessä. Kesäksi onkin taas edessä muutto Turkuun pesäpallon perässä.

Talviharjoitteluun Salosella on selvästi paremmat olosuhteet kuin turkulaisilla joukkuekavereillaan. ”Voin rehellisesti sanoa, etten koskaan ennen ole näin innoissani harjoitellut talvikaudella, vaikka joudunkin suurelta osin treenaamaan yksin. Minulla on Ulvilassa ja Porissa loistavat puitteet harjoitteluun. Kiitos Satakunta Sports  Academyn, pääsen treenaamaan lähes ilmaiseksi Porihallin kuntosalilla joka arkipäivä sekä Karhuhallilla lyömässä verkkoon ja tekemässä esimerkiksi juoksutreenit. Olen myös päässyt tekemään lajitreeniä Ulvilan naisten suomensarjan joukkueen kanssa” toteaa Facebookissa vapaa-aikaansa mielellään viettävä Elisa.

Harjoituskaudella hänen tavoitteenaan on keskittyä monipuolisemman lyöntivalikoiman ja ylipäätään lyöntivarmuuden kehittämiseen. ” Ulkopelissä taas on tavoitteena pelipaikan ansaitseminen yhdeksikössä. Halu on myös kova kehittää omaa räpylä- ja pallovarmuutta. Ehkä jopa uuden pelipaikan saaminenkin voisi olla yksi kehittävä asia. Yksi suuri kehittämiskohde on nopeus, vaikka mitään pikakiituria minusta ei koskaan tulekaan” naurahtaa selkeästä elämäntilanteestaan täysillä nauttiva Salonen.

Viime vuonna Ellu oli ykköspesiksessä joukkueensa paras kotiuttaja, mutta loppukaudesta superissa pistehanat eivät auenneet aivan toivotulla tavalla. Tästä Ellu tukistaakin itseään: ”Asetin liikaa paineita itselleni mailan varressa. Tavoitteena on rentouttaa toimintaa ja hyväksyä se tosiasia, että kaikki lyönnit eivät yksinkertaisesti aina onnistu. Kyse on siis paljolti itseluottamuksen luomisesta. Tänä talvena kehitystä on tapahtunut ainakin tällä osa-alueella ” sanoo tanssimisesta ja opiskelijabileistä pitävä kolmosvahtimme. Biletys käy urheilijalta kuulemma hillitysti ilman sen kummempia stimulanttejakin.

JN/9.1.2012

Pargasin pikajuna Roosa Luoma on kaikkien kaveri

4-vuotiaana Paraisilla pesisoppinsa aikanaan aloittanut Roosa ’Rose' Luoma valloittaa yleisönsä välittömällä ja sympaattisella olemuksellaan. Hymy ei hevillä hyydy naisen kasvoilta ja onnistumisia seuraavat näyttävät tuuletukset tulevat aidosti. Tavaramerkkinä Roosalla on nopeus – juoksu on helpon näköistä ja kaunista katseltavaa kuin savannin gasellilla konsanaan. Suhde harjoitteluun on myös intohimoinen ja tinkimätön.

Moniin seurakavereihinsa nähden Roosalla on päivässä vähemmän aikaa treenaamiseen, koska hän tekee täyttä työviikkoa Turun kaupunginsairaalan apteekissa Kaskentiellä. Lääketyöntekijänä toimiva Luoma vastaa sairaalaosastojen lääkehuollosta. Treenejä ei silti väliin jää tältä himoharjioittelijalta, Rose muistaakin kiittää työnantajaansa myönteisestä suhtautumisesta pikakiiturin pelikomennuksiin. Työpäivän jälkeen ovat paikallaan pienet päikkärit, jotta illan treeneissä polvi taas nousee.

Viime kesästä Roosalle on jäänyt mieleen yksi kohokohta yli muiden: juniorijoukkueiden monivuotinen lyöjäkuningatar iski ensimmäisen kunnarinsa naisten superissa. Petojussien kenttään kolmosjatkeelle uponnut lyönti merkittiin aikakirjoihin numerosarjalla 31.7.2011. Toinen mieluinen muisto viime kesältä oli pudotuspelisarja Kirittäriä vastaan: ”Oli hieno tunne pelata jännittävissä ja ratkaisevissa olosuhteissa kotikentällä, siitä jäi hyvä maku. Jyväskylän Hippoksella pelatusta ottelusta taas jäi mieleen Turun mieletön kannustusryhmä” muistelee sisukas kakkoskopparimme. Muistojen alkuhämärässä on vielä myös pesisuran aloittaminen, jolloin ”täytyi pitää juostessa housuista kiinni, etteivät ne olisi pudonneet pesän välille”, Roosa naurahtaa.

Roosa pelasi alkuvuoden etenijäjokerina, mutta hienot otteet kopparin tontilla vakiinnutti pelipaikan myös ulkokentällä. Paidan hihassa hänellä on useimmiten roikkunut ’numero uno’ eli ykköskärki. ”Kopparin roolista tykkään, kun saan käyttää siinä nopeuttani. Pelaaminen on myös vapaamuotoisempaa kuin etukentällä, vaikka takanakin sijoittautumista vaihdellaan toisinaan tilanteen mukaan. Junnuissakin pelasin aina kopparina, joten aika haaleat ovat muistot muista pelipaikoista. Linja voisi olla mielenkiintoinen paikka myös kokeilla joskus” pohtii peruspositiivinen Luoma.

Henkilökohtaisina tavoitteina ensi kaudelle on ulkopelaajana kehittyminen, lyöntivalikoiman laajentaminen ja heittokäden parantaminen. ”Olen talvitreeneissä keskittynyt myös aiempaa enemmän huoltavien harjoitusten tekemiseen, jotta paikat pysyisivät paremmin kunnossa läpi raskaan kauden. Villen punttitreeneissä on myös painotettu enemmän loukkaantumisherkkien ruumiinosien vahvistamista. Lajitreenit ovat puolestaan olleet mielekkäitä, kun Kake on painottanut aiempaa enemmän roolipelaamista sekä jokaisen pelaajan omien heikkouksien kehittämistä” iloitsee Luoma.

Roosa on äärimmäisen tyytyväinen jo nappulana tekemäänsä lajivalintaan. ”Pesäpallo on antanut ja kouluttanut minua elämässä paljon enemmän kuin osasin ikinä kuvitellakaan. Laji on opettanut toisten huomioon ottamista ja nöyryyttä, tuonut mukanaan paljon ihania ystäviä ja nykyinen työpaikkanikin on tavallaan pesiksen ansiota”. Tämän vuoden joukkue on Roosasta viime vuotista kokemattomampi, mutta hän iloitsee joukkueen erinomaisesta yhteishengestä ja kannustuksesta. ”Joukkueessamme on paljon ihania persoonia!” pamauttaa Mikko Koivua ihannoiva supernainen lopuksi – ja lähtee taas treenaamaan.

JN/16.1.2012 

”Jaksaa, jaksaa!” sanoi Anne Luoma
 

Valmentajan ensisijainen tehtävä on oman ammatillisen osaamisen tuominen joukkueensa käyttöön. Yhtä tärkeää on myös kyky vaikuttaa henkisellä tasolla pelaajien harjoittelumotivaatioon. Turku-Pesiksen naisten superin pelaajat ovat jakaneet kiitosta molemmista osa-alueista Anne Luomalle, joka aloitti syksyllä naisten joukkueen fysiikkavalmentajana.

Anne on paljasjalkainen turkulainen ja kirjoittanut ylioppilaaksi Luostarinvuoden lukiosta vuonna se ja se. Opintie on ollut lavea. Tampereelta on taskussa liikunnanohjaajan peruskurssin paperit, hammashoitajan tutkinto Turun terveydenhoito-oppilaitoksesta, jossa aherrus jatkui vielä fysioterapiaopinnoilla, johtaen lopulta Annen nykyiseen uravalintaan. Aviopuoliso Jussi tarttui hihaan noina aikoina ja yhteinen taival vei sitten Kaarinaan, jossa pariskunta perusti Anteriorina nykyisin tunnetun fysioterapialaitoksen. Omassa kotipesässä Roosa-tytär on perinyt ainakin osaksi juoksijan geenit äidiltään. Anne oli vähän nuorempana piirinmestari keskimatkoilla ja juoksu on hänelle edelleen rakas harrastus.

Perusfilosofianaan Anne pitää sitä, että fysiikkatreeneillä on tärkeä vaikutus tarvittavan lihaksiston kehittämiseen ja vammojen ennaltaehkäisyyn. ”Ylävartalon huoltavia harjoituksia olen teettänyt paljon samoin kuin selkää, vatsalihaksia ja vartalon hallintaa sekä tietenkin niitä trendiharjoituksia – syviä lihaksia” linjaa Anne valmennusoppiaan. ”Pesiksessä on koko vartalon oltava timanttisessa kunnossa. Koska koko ajan tehdään täysillä ja lujaa, kroppa on kovilla. Treenaus tähtää luonnollisesti myös siihen, että loukkaantumisriski olisi urheilijalle mahdollisimman pieni” painottaa fysiikkapiiskuri. Tärkeitä ovat olkapään huoltavat harjoitteet, etenkin heittokäden takaosan lihasharjoitteet sekä keskivartalon hallinta, koska esimerkiksi lyöntivoima lähtee keskivartalosta. Marit Björgenin kaltaista ’habaa’ ei silti tarvita, jotta heitto lähtee livakasti – tekniikka on voimaakin tärkeämpää. Treeneissä huomioidaan myös takareisiä ja pohjelihaksia vahvistavat harjoitteet. Anne painottaa vielä sitä, että huoltavia harjoituksia ei voi koskaan tehdä liikaa.

Anne kehuu valmennettaviaan hyvästä asenteesta. ”On ollut helppo tehdä töitä tämän joukkueen kanssa. Superissa myös harjoittelun tempo täytyy olla kovempaa kuin alemmissa sarjoissa ja jo harjoituksissa on jokaiseen suoritukseen keskityttävä täysillä. Vaikka tämä ryhmä on jonkin verran kokemattomampi viime vuoteen verrattuna, niin minusta se on yhtenäisempi ja – uskoisin että henkisesti myös vahvempi” kuvailee Anne ryhmäänsä, mutta toteaa samaan hengenvetoon että töitä on silti vielä jäljellä. ”Joukkueen fysiikkatilanne paranee koko ajan, mutta vielä on paljon tekemistä ja faktahan on, että siinä ei koskaan olla maalissa. Motivaatio-ongelmia ei tällä ryhmällä todellakaan ole” kehaisee vetäjä superin ringissä harjoittelevia naisia.

Uuden roolinsa vuoksi Anne jännittää normaaliakin enemmän ensi kesän pelejä. ”Pelien katsominen tulee olemaan aivan kamalaa, kun jännitän kaikkien tyttöjeni puolesta ja toivon jokaiselle onnistumisia ja huikeita elämyksiä”. Omia rentoutumisharjoituksia Anne voi onneksi tehdä kesämökillä Pohjois-Karjalan Nurmeksessa, josta on tullut Luoman perheelle kuin toinen koti.

JN/23.1.2012

Kainuun karpaasi Anssi Sirviö Turku-Pesiksen lajivalmentajaksi
 

Turku-Pesiksen naisten superpesisjoukkue sai merkittävän vahvistuksen viikonloppuna, kun Kajaanista lähtöisin olevan Anssi Sirviö, 40 pestattiin joukkueen lajivalmentajaksi. Valmennuksen työnjako selkeytyy entisestään, sillä jatkossa Juhani Rannikko saa keskittyä enemmän pelinjohdollisten kuvioiden hiomiseen. Sirviö toimii myös Rannikon aisaparina joukkueen kakkospelinjohtajana tulevana kesänä.

Kainuun miehellä on tietysti vahva pesäpallotausta. Hän on itse pelannut aikoinaan korkeimmillaan ykkössarjaa, toiminut 2000-luvun taitteessa Köyliön miesjoukkueen vetäjänä ja kaudella 2002 Ulvilan Pesä-Veikkojen valmentajana ja 2-pelinjohtajana. Pienen tauon jälkeen hän palasi Köyliön miesjoukkueen puikkoihin valmentajana ja pelinjohtajana. Hän on kokenut sarjanousun riemua kolmesti ykkössarjassa, kahdesti pelaajana ja kerran pelinjohtajana.

Uuden joukkueensa kanssa Sirviö aloittaa alkavalla viikolla. ”En ole joukkuetta vielä tavannut, mutta olen kuullut siitä positiivisia asioita – joukkue on hyvähenkinen ja yritteliäs, mikä antaa valmennukselle jo hyvät lähtökohdat. Naispesäpallossa joukkueen menestys ei ole aivan niin paljon kiinni muutamasta huippuyksilöstä kuin miehissä, joten tiiviillä joukkueharjoituksilla pystytään nostamaan joukkueen suorituskykyä selvästi enemmän kuin miehissä. Tulen hakemaan lajiharjoittelussa myös yllätyksellisiä elementtejä joukkueen pelaamiseen” linjaa monipuolista liikuntaa harrastava Sirviö. Mieluisiin lajeihin kuuluvat pesäpallon lisäksi kuntosalilla käynti, hiihto, lenkkeily ja golf.

Sirviön tuntevat pitävät häntä ennen kaikkea sanojensa mittaisena miehenä, joka hoitaa hommansa perusteellisesti ja ammattitaitoisesti. Opettajataustansa vuoksi hän on myös verbaalisesti taitava tuomaan ajatuksensa julki joukkueelle.

Anssi on oppiarvoltaan filosofian maisteri Oulun yliopistosta vuosimallia 1997. Heti opintojen jälkeen hän sai paikan historian, yhteiskuntaopin ja filosofian opettajana Säkylän seudun lukiossa, jossa on toiminut siitä lähtien. Pelimatkoilta häntä odottaa Ypäjällä sijaitsevaan juuri valmistuneeseen omaan kotiin Johanna-vaimo.

JN/30.1.2012

Työn sankari Pauliina Aallolla riittää virtaa myös pesikseen

Itänaapurissamme oli aikoinaan tapana palkita ns. työn sankareita poikkeuksellisen suurista ansioista työelämässä. Naisten superpesiksestä tuskin löytyy montaa pelaajaa, joka tekee samanaikaisesti kolmea työtä, hoitaa kahta alle kouluikäistä tyttöä, vetää lasten liikuntakerhoa ja kulkee vielä iltaisin 70 kilometrin päässä treenaamassa joukkueen kanssa. Heikompaa jo hengästyttää, kun Turku-Pesis ylpeänä esittää: Pauliina Aalto!

Paupa on tosiaan päivätyössä toimistosihteerinä Uudenkaupungin seurakunnan toimistolla, mutta toimii vielä iltaisin miehensä sihteerinä kiinteistönvälitysfirmassa ja viikonloppuisin myyjänä paikallisessa Lidlissä. Etäisyyden ja työ-/perhekiireiden vuoksi Pauliina on saanut myönnytyksiä valmennusjohdolla ja hän harjoitteleekin paljon omatoimisesti. ”Täällä on muuten aivan loistavat harjoittelumahdollisuudet, hiihtoputkea ja sisäharjoittelutiloja löytyy, vaikka pesiksen lajiharjoittelua ei juuri pystykään tekemään” kehaisee Aalto Ukin liikuntapaikkoja.

Viime kaudella Kupittaalla monille jäi varmaan mieleen yhtenä kauden komeimmista sisäpelisuorituksista Paupan kunnari Siilinjärveä vastaan heinäkuussa. Koko kauteen Aalto ei sen sijaan itse ollut tyytyväinen: ”Sairastelu heti alkukaudesta, ulkopelipaikan äkkinäinen muutos kesken kauden ja muutenkin rikkonainen kausi oli itselleni tuloksellisesti pettymys ja siitä lähdetään nyt parantamaan. Nälkää ja näyttöhaluja jäi vielä”

Kiireistään huolimatta Paupa on talviharjoitteluunsa tyytyväinen. ”Olen koittanut keskittyä enemmän lajiharjoittelun laatuun, koska toistoja on vähemmän. Treeneissä on ollut hienoa, kun Kake (Rannikko) on laittanut meidät lyömään paljon. Porukalla on varmasti enemmän toistoja kuin aikaisempina vuosina. Uudet pelaajat ovat sulautuneet joukkueeseen loistavasti ja joukkue on hyvin yhtenäinen. Hyvin erilaisia persoonia, mutta huumorintaju on loistava. Joukkue on myös tosi nopea” Paupa paljastaa kollegoistaan.

Hallipelit ovat kohta ovella, mutta Pauliina sen paremmin kuin valmennusjohtokaan ei ole niihin erityisemmin panostamassa. Niistä saadaan mukavaa vaihtelua talven harjoitteluun, voidaan kokeilla erilaisia pelipaikkoja ja testataan samalla muiden joukkueiden tämänhetkistä virettä. Kaikki tekeminen keskitetään kuitenkin siihen, että joukkue on iskussa kun ulkokausi aikanaan alkaa.

JN/1.2.2012

Laura Hauta ei hätkähdä Massen saappaisiin astumista

Turku-Pesiksen kotipesän monivuotinen suojelija ja ulkopelin ehdoton sielu Marjukka "Masse" Mäkinen vaihtoi maisemaa viime kauden lopuksi ja metsästää nykyään jossain Jyväskylän taajamissa ja vaaramaisemissa kadonnutta Tainaa. Lukkarin paikan täyttäminen on ehdottoman iso haaste joukkueelle. Massen jälkeenjääneitä saappaita tavoittelee ensisijaisesti Turku-Pesiksen viime vuoden ykköspesiksen lukkari Laura Hauta.

Laura on Pohjanmaan likkoja, Kauhavan puukkopitäjästä pesisoppinsa ammentanut nuori nainen, joka on juniorivuosinaan pelannut Lapuan ja Ylihärmän riveissä. Ykköspesiksessä meni viimeinen junnuvuosi Vähänkyrön Viestissä ja viime vuosi ensimmäistä vuotta naisten sarjassa siis Turussa. Turkuun Lauran toi kemia, jota hän opiskelee pääaineenaan Turun yliopistossa. Kanditutkinto häämöttää ensi kesänä.

Äärettömän positiivisen oloinen Laura katselee ja tunnustelee Massen saappaita rauhallisin mielin. "Eipä tuo niin isosti hirvitä. Muutoksiahan tapahtuu joukkueessa kuin joukkueessa - itse näen näissä sandaaleissa enemmänkin haastetta kuin pelkoa johonkin uuteen astumisessa. Tiedän että itsellä on kehittämisen varaa monellakin osa-alueella, mutta hyvän valmennuksen avulla eteenpäin mennään tasan varmasti. Harjoittelufiilis on itsellä aivan tapissa. En kuitenkaan aseta itselleni hirveän suuria tavoitteita tulevalle kaudelle, koska se on ensimmäinen superissa. Pääasia on auttaa joukkuetta ja kehittyä sen mukana" pelkistää voitontahtoinen pohjalaisvahvistus.

Omina vahvuuksinaan Hauta näkee tolpan sekä sijoitetut syötöt. "Olen myös rauhallinen, vaikka kaarella kuuleekin usein melkoista legendaa. Jos toisaalta tiedän tuomarin tehneen virhetuomion, niin annan kyllä siitä palautetta" naurahtaa Turku-Pesiksen Sounds-diggari. Talviharjoittelussa Laura on pyrkinyt erityisesti suoritusvarmuuden kehittämiseen. "Treeneissä eniten painoa on asetettu rytmin nostamiseen. Treeni-into on kova ja lisämotivaatiota tuo se kun näkee kehittyvänsä siinä missä pitäisikin" jatkaa tv:n ääressä vapaa-ajallaan viihtyvä nuori nainen. Sisäpelissä Lauran vahvuutena on lyönti eli siinäkin mielessä hänestä odotetaan Mäkisen veroista kotiuttajaa.

Jokaisen lukkarin tietynlaisena mittarina pidetään tolpan korkeutta. Kuinka korkealle Lauran tolppa sitten oikein nousee? "Sanotaan, että se nousee tällä hetkellä niin korkealle kuin sen pitäisikin ja kesällä vielä korkeammalle" toteaa pohjalainen ilman sen suurempaa uhoa. Kärpäskiintiötä ei kuulemma vielä ole asetettu, mutta kärpäsen saaminen etenijästä on Laurankin mukaan yksi parhaista tunteista mitä lautasen äärellä voi saada. "Ennen kuin kärpäsiin päästään, on vatsassa varmasti muutama perhonen ennen ensimmäistä sarjapeliä" nauraa lukkarikokelas pesäpallon ja hyönteismaailman terminologisia kytköksiä.

Ensimmäinen tulikaste Lauralla ja koko uudistuneella joukkueella on jo tulevana lauantaina, kun harjoituspelivastustajaksi astuu hallissa aina kova Rauman Lukko. Ja reilun viikon kuluttua tulevat sitten Halli-SM:n karsinnat, joissa kohdataan Rauman lisäksi Petojussit.

JN/9.2.2012

Sisupussi Jatta Vuorinen herättelee taas nopeita soluja

 
"Järjestys sen olla pitää!" Vanha viisaus pätee erinomaisen hyvin Turku-Pesiksen kanssa juuri uuden pelaajasopimuksen tehneeseen Jatta Vuoriseen. Itsenäiseen harjoitteluun tottunut Jatta joutuu järjestämään elämänsä minuuttiaikataulun mukaisesti, ja se sopii kyllä naiselle, joka myöntää kärsivänsä järjestysaddiktiosta. Jatta asuu Tampereella, kulkee päivät Hyvinkäällä töissä ja viikonloppuisin treenaa Turussa joukkueensa kanssa. Teekupitkin ovat kuulemma kaapissa kahva samaan suuntaan sojottaen, joten järjestelmällisyyttä löytyy...

Ylöjärven Pallon kasvatti Vuorinen tuli Turku-Pesikseen v. 2009, jota ennen hän ehti ottaa tuntumaa superiin Ylihärmän ja Rauman paidassa. Jatta tunnetaan erittäin monipuolisena vaihtolyöjänä, joka on saatellut Turun kärkeä yli 100 kärkilyönnin kausikeskiarvolla eteenpäin ja häärinyt tehokkaasti myös polttolinjassa.

Jatta aloitti peruskuntoharjoittelun jo syyskuun alussa, ja on myöhemmin syksyllä treenannut Tampereella pesisakatemiassa niin miesten Suomensarjajoukkue MansePP:n kuin naisten ykköspesisjoukkue Mansen Räpsänkin kanssa. Aiemmat talvikaudet hän on treenannut vain miesten kanssa. ”On ollut henkisesti kasvattavaa treenata taas enemmän naistenkin kanssa – muistaa taas sitten paremmin naisten käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa. Alemman sarjatason porukan kanssa treenaamisesta voi oppia yllättävänkin paljon. Tajusin mm. että se voi auttaa omien pelillisten näkemysten vahvistumista. Miesten kanssa treenaaminen taas sopii perusluonteeseeni ja on tuonut pelikentilläkin nähtävää kovuutta”, valottaa Vuorinen.

Vuorinen näkee omina vahvuuksinaan peräänantamattomuuden. loppuun asti pitää yrittää aina - ja täysillä! ”Tällä esimerkillä ehkä voin auttaa joukkuettani. Itse olen tottunut siihen, että kun treeneihin mennään, niin koko treeniaika tehdään täysillä, intensiivisesti, laatuun panostaen ja keskittyen siihen mitä ollaan tekemässä. Ajatuksen mukanaolo on tärkeää myös harjoituksissa: puolet treenistä menee hukkaan, jos vain hakkaa palloa verkkoon eikä mieti suoritusta yhtään pelin kannalta”, evästää Jatta harjoitusfilosofiallaan nuorempiaan.

Varsinaisesti uutta ei talviharjoittelu ole tuonut, kun tietää jo menneiltä vuosilta mitä pitää tehdä. Jatta korostaa henkisen puolen merkitystä: halua nauttia pelaamisesta ja pysyä terveenä. ”Haluan uskoa, että pesäpalloon on pohjat itsellä nyt luotu. Nyt jalostetaan sitten niitä ominaisuuksia, mitä itseltä löytyy. Sen verran voin paljastaa, että nopeita soluja on treeneissä yritetty herättää taas horroksesta” naurahtaa Vuorinen. Tärkeää sm-tason urheilijalle on myös ollut työnantajan  myönteinen suhtautuminen huippu-urheiluun.

Uudesta joukkueesta Jatalla ei vielä ole paljoakaan kokemuksia, sillä ensitapaaminen oli viime lauantaina Raumalla ensimmäisessä harjoituspelissä. ”Pirteältä ja potentiaaliselta porukka vaikuttaa, odotan innolla tutustumista siihen, kunhan pääsemme pelaamaan koko porukalla – nythän sairastuvalla oli vielä muutama tyttö” kertoo sopimuksestaan selvästi tyytyväinen Vuorinen. ”Pelilliset vahvuuteni ovat edelleen vaihtopuuhissa, mutta otan mielenkiinnolla ja tosissani haasteen vastaan kehittää lyöntiarsenaaliani, jos pääsen kesälläkin kotiutustilanteisiin aiempaa enemmän. Vain pelinjohto tietää, mitä minun pääni menoksi kaavaillaan ensi kesäksi”, sanoo Jatta lopuksi antaen ymmärtää että kotiuttajan rooli harjoituspelissä oli mieluisa kokemus. Ja tuloksekas.

16.2.2012/JN

Luonnonlapsi Saara Helenius etenee taas Turun paidassa

Saara Helenius erottuu Turku-Pesiksen naisjoukkueesta ulkopuolisellekin lähes ensisilmäyksellä. Se on se tyttö, jonka suu käy koko ajan, nauru raikuu ja jonka kasvot eivät koskaan ole kurtussa. Näkee selvästi, että hänellä on lahjoja nostaa positiivisuutta joukkueen sisällä. Paluu Turku-Pesikseen seitsemän vuoden tauon jälkeen on ollut etenijänä pelaavalle Saaralle mieluisa.

Ruskolta kotoisin olevan Saaran perheyhteisöön kuuluvat isä ja äiti sekä erityisen rakas isosisko Veera. Poikaystävä Jouni Virpiö pelaa Kouvolan KooKoossa jääkiekon Mestistä.  Perheeseen kuuluu myös kaksi karvakorvaa: Saaran mielestä maailman ihanimmat koirat ovat mieluisaa seuraa viikonloppuisin metsälenkeillä.

Saara on pelannut aiemmin Turku-Pesiksen ykköspesisjoukkueessa ennen joukkueen nousua pääsarjatasolle. Kauppa-alan opiskelut veivät tytön sittemmin Jyväskylään, josta kotipesä löytyi 2009 Yrttisuolta, Valon kotikentältä. Seuraava vuosi meni Valon superpesisjoukkueessa ja vielä viime vuosi ykköspesiksessä samassa joukkueessa. Nyt on taas eteenpäin menon aika Turussa.

"Neljä valmentajaa ovat tuoneet paljon uusia mausteita harjoitteluun. Talvitreeneissä työn alla on ollut erityisesti lyönti. Olenkin tavattoman kiitollinen Kakelle ja Anssille, jotka ovat saaneet vietyä lyöntitekniikkaani selvästi eteenpäin" sanoo halli-SM:ssä 100% kärkkäreitä saalistanut Saara. "Henkilökohtaisten palaverien kautta olen tiedostanut oman roolini joukkueessa. Tiedän mitä minulta odotetaan ja siihen on helppo keskittyä treeneissä. Oma vahvuuteni on aina ollut nopeus, jonka edelleen kehittämiseen olen myös saanut uusia hyviä ohjeita Leisténin Villeltä. Etenijä on minulle luontainen rooli nopeuteni vuoksi ja totta kai toivon mahtuvani kesällä 12 pelaajan joukkoon, jotka joukkueeseen sitten lopulta kuuluvat. Unelmana on päästä ulkokentälle, jossa takakenttä on se omin paikkani" tuumaa myöhästelyjä inhoava Saara.

Viime syksynä urheilullinen Saara retkahti crossfitiin. Ai että mihinkä? "Se on hullu, mutta paljon antava laji ja tukee samalla myös pesäpalloilijan vaalimia ominaisuuksia kuten voimaa ja ketteryyttä. Siinä laitetaan oma kroppa välillä niin koville, että joka paikkaa kolottaa ja kädet ovat aivan ruvella" naurahtaa naisten vaatetusliikkeessä elantonsa ansaitseva ilopilleri.

Saara ei jää sanattomaksi myöskään pelikentällä. Entinen SM-tason ringeten pelaaja ja jäähykuningatar pitää oman joukkueensa puolta tulisesti myös peleissä ja antaa tarvittaessa rankastikin palautetta niin vierasjoukkueen pelaajille kuin tuomareillekin. Kaikki joukkueen puolesta!

JN/22.2.2012

Lääkärikokelas Lotta Inkisellä näytön paikka

Turun naisjoukkueen lääkäripalvelut saavat jatkossa kovan vahvistuksen, kun Lotta Inkinen saa aikanaan opintonsa loppuun. Viime syksynä lääkärin opintonsa yliopistossa aloittanut perusturkulainen on pelannut pesistä jo 13 vuotta. Takana on parisenkymmentä peliä tyttöjen superpesistä v. 2007-2008 ja tulikaste naisten superiin tuli v. 2008. Kolme viime kautta Lode on pelannut ykköspesistä Turussa.

Lotta oli toissa viikonloppuna yksi joukkueen onnistujista Halli-SM:ssä, kun hän löi Raumaa vastaan Turun molemmat juoksut. "Kyllähän pelit aina sytyttää. Näyttöjä pitää antaa silloin kun niihin paikka tulee - eipä noita meriittejä vielä hirveästi ole" sanoo tomera ja toimelias Inkinen.

Liikunta on selvästi tullut Lotalle elämäntavaksi ja hän onkin esimerkillisen tunnollinen. Kun muu porukka vetää henkeä treeneissä, niin Lotta nykii vielä punnerruksia tai venyttelee. Talvitreenit ovat sujuneet himoharjoittelijalta mukavasti. "Treenimäärissä ei ole suurta lisäystä viime vuoteen, mutta se ero tässä superin ringissä on, että treeneihin pitää tosissaan keskittyä, miettiä omaa roolia ja tehdä sen mukaisia suorituksia" analysoi Inkinen.

Omat heikkoudet ovat selvästi tiedossa ja niiden kehittämiseen on tehty talven aikana hurjasti töitä. "Leisténin Villeltä olen saanut hyviä vinkkejä juoksun kehittämiseen, josko se jalka nousisi aiempaa iloisemmin ensi kesänä. Anssilta ja Kakelta olen saanut myös uusia näkökulmia lyönnin kehittämiseen, joten silläkin osastolla varmaan mennään eteenpäin. Töitä pitää tehdä kovaa, jotta saavuttaisi superin vaatiman taitotason" tuumaa aina iloinen ja ystävällinen lukutoukka.

Kovalyöntisellä Lotalla on ollut kotiuttajan rooli jo pitkään. Mieluisin ulkopelipaikkakin on tiedossa, jos paikka keväällä superista aukeaa. "Kyllä se varmaankin on kakkosvahti. Siinä saa välillä oikein revitellä, mutta on kuitenkin pesällä turvassa" veistelee Inkinen lopuksi.

JN/27.2.2012

Lautaskammo ei masentanut Mia-Maria Jauhiaista

Mia-Maria Jauhiainen on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt lyödä pesäpalloa jo monessa seurassa. Loimaan Junioripesiksen kasvatti nostettiin Turun naisten ykköspesisjoukkueeseen Laitilan Jyskeen junnuista kesällä 2007. Hän ehti olla lukkarina mukana nostamassa Turkua superiin ja lukkaroi vielä kauden 2008 alussa Kupittaan kotipesässä, kunnes siirtyi loppuvuodeksi Poriin. Tämän jälkeen tie vei Rauman kautta takaisin Loimaalle. Viime kauden Jauhiainen pelasi Köyliön Lallien ykköspesisjoukkueessa. Nyt nopeajalkainen vaihtolyöjä palaa viiden vaellusvuoden jälkeen takaisin Turkuun.

"Juu, pitkä tiehän tässä on kuljettu ja aika hajanainen tuo periodi itselleni oli. Turun kausi päättyi tosiaan lautaskammoon kesällä 2008 ja kaikki meni aika lailla uusiksi. Keskityin sitten seuraavina vuosina lähes yksinomaan sisäpeliin. Vaikka joukkue vaihtuikin melko nopeaan tahtiin osittain kesätöiden ja koulun takia, niin paljon positiivista siitä jäi. Varsinkin viime kausi Köyliössä toi paljon itseluottamusta takaisin ja oli aika yrittää takaisin superiin" kertoo Jauhiainen.

Paluu Turkuun on ollut mieluisa ja talviharjoittelu on sujunut muutenkin iloiselta Loimaan tytöltä hyvin. "Olen tosi tyytyväinwen ratkaisuuni palata Turkuun. Joukkueessa oli useita jo aiemmin tuntemiani pelaajia, joten paluu oli sikälikin helppo. Raumalla olen päässyt hyvin treenaamaan omatoimisesti ja mitään ihmeempiä vammojakaan ei ole onneksi sattunut" naurahtaa Mia ja koputtaa samalla päätään.

Viime kesänä Köyliössä Mia-Marian ulkopelipaikaksi vakiintui lopulta polttolinja. "Linjassa ihan riittävä haastavuus tulee jo siitä, että se on vaatinut paljon uutta opittavaa. Paikka vaatii paljon liikkuvuutta, mutta pidän siitä" sanoo nopeajalkainen Jauhiainen.

Kesän henkilökohtaiseksi tavoitteekseen Jauhiainen on asettanut pääsyn aloitusyhdeksikköön. "Resepti on yksinkertainen: pallot kiinni ja lyönnit vastustajan räpsän ulottumattomiin! Oman osaamisen kehittäminen on se mikä motivoi jatkamiseen" Mia paljastaa.

Siviilissä Jauhiainen opiskelee Raumalla tuotantotalousinsinööriksi ja tavoitteena on valmistua tämän vuoden loppuun mennessä. Koulu- ja pesiskiireiltä kun ehtii, niin Mia ulkoilee koiransa kanssa ja pelaa sulkapalloa. Kesän must-lajeja ovat tennis - ja entiselle lentopalloilijalle tietenkin beach-volley.

JN/7.3.2012

Quarterback Enni Lamppu tuo energiaa joukkueeseensa

Viime perjantaina Caribia Areenan Campus Catfightissa erään joukkueen pelinrakentaja No 3 heitti palloa, juoksi sen kanssa, taklasi ja blokkasi vastustajia kanveesiin. Harvapa taisi yleisön joukossa tietää, että tämä kentällä riehuva quarterback on Turku-Pesiksen naisten superpesisjoukkueen kapteeni Enni Lamppu.

Lamppu on Roosa Luoman ohella joukkueen toinen Paraisten pesiskoulun kasvatti. ”Paraislainen pesäpallohan oli toiminnassa vain noin 10 vuotta, mutta sen lyhyen ajan meininki oli mahtavaa. Se oli sellainen pieni yhteisöllinen seura, jossa kaikki kävivät kannustamassa kaikkien peleissä” muistelee Enni vieläkin lämmöllä uransa alkutaivalta. 12-vuotiaana tuli sitten muutto Turku-Pesikseen. ”Kaikkiin muihin lajeihin verrattuna pesis tuntui aina monipuolisuudessaan ykköseltä. Mukava olisi sanoa, että järkipeli viehätti, mutta kun omassa päässäkään ei ollut siihen aikaan vielä mitään järkeä. Kai se hienous oli siinä, että sai tehdä niin montaa eri asiaa”.

Toisen polven pesäpalloilijan ura on sikäli ollut poikkeuksellinen, että äiti Minna Lamppu on useasti ollut valmentamassa tyttärensä joukkuetta. ”Eihän se aina helppoa ole ollut. Äiti on vaatinut minulta lajissa paljon, ja nuorempana sitä tietysti tuli protestoitua harkoissa ja kiukuteltua niiden jälkeen. Yhteinen harrastus on kuitenkin rakentanut meidän välille poikkeuksellisen läheisen suhteen ja olen erittäin ylpeä siitä, että minun äiti on ollut kiinnostunut siitä mitä teen vapaa-aikanani ja mahdollistanut omalta osaltaan sen” antaa Enni tunnustusta äitinsä sinnikkäästä kasvatustyöstä.

Nuorella naisella on silti kertynyt jo paljon mieleenpainuvia kokemuksia pesiksestä. ”Muistan kun pelasin kerran nuorisoleirillä oksennustaudissa lukkarina. Kävin syöttöjen välillä oksentamassa ja jatkoin sitten taas. Taisimme voittaa vieläpä tuon pelin. Toinen upea hetki oli tietenkin joukkueemme nousu Superpesikseen syksyllä 2007. Se oli hieno joukkue ja mieletön kausi! Viimeisimmistä vuosista nousee kuitenkin mieleen heti tuo viime kauden viimeinen kotipeli Kirittäriä vastaan. Hävittiin ottelu 1-2, mutta taistelu oli raivoisa. Tuskin ollaan muutamaan vuosikymmeneen nähty niin hienoa pesäpalloa Turku-Pesiksen toimesta Kupittaalla kuin silloin. Ja kannustuskin oli mieleenpainuvaa” hehkuttaa joukkueensa lampun henki.

Enni löysi jokin aika sitten amerikkalaisen jalkapallon, jota hän siis pelaa pelinrakentajana. "Lajista löytyy yllättävänkin paljon samankaltaisuuksia pesiksen kanssa, nimenomaan omalla pelipaikallani. Saan johtaa koko joukkueen hyökkäystä, lukea vastustajan puolustusta ja olla vastuussa ratkaisuista. Ne jotka tietävät, että pelasin ennen lautaskammoa lukkarina, voivat parhaiten ymmärtää miksi pidän juuri tuosta pelipaikasta".

Mitä pesäpallo sitten merkitsee kapteenille? ”Mielestäni entinen valmennettavani, Nico, sen kerran facebookiin päivittikin: ’Pesäpallokenttä on koti kaukana kotoa.’ Siellä tapaa tutut, läheiset ihmiset, joita en koskaan elämästäni vaihtaisi pois. Tämä meidän seura ja sen ihmiset tekevät upeaa työtä varsinkin lasten parissa ja minäkin olen siitä "koulusta" saanut ammentaa terveen itsetunnon, jonkinlaiset sosiaaliset taidot ja tavan toimia joukkueessa. Sillä ihminen pääsee jo aika pitkälle elämässään!” Enni herkistelee.

Uuden kapteenin roolin hän ottaa kunnia-asiana. ”Tällaisen seuran edustusjoukkuetta on etuoikeus päästä luotsimaan. Yritän olla vastuun arvoinen ja edustaa seuraa ja sen arvoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä tarkoittaa oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta. Toisaalta kapteenin homma on pitkälti ihan arkipäivän juttuja ihanan joukkueemme kanssa” päättää sisukas vauhtimimmi.

JN/13.3.2012

Pyromaani palaa rikospaikalle – Emma Nieminen polttaa taas Kupittaalla

Perusturkulainen Emma Nieminen teki 18-vuotiaana kovan päätöksen ja lähti hakemaan viime kesänä pesäpallomenestystä yhdestä Suomen superjoukkueista – Porin Pesäkarhuista. Kauden päätteeksi taskussa kimalsi naisten SM-pronssin lisäksi B-tyttöjen SM-hopeamitali. Oman ikäluokkansa ehdottomiin Suomen huippuihin lukeutuva turkulainen sai myös yhden lisäsulan hattuunsa pelattuaan Lännen joukkueen kapteenina B-tyttöjen Itä-Lännessä. Tänä vuonna Emppu tekee paluun kotipesäänsä Kupittaalle.

Emma on toki tyytyväinen Porin vierailuunsa – hänen mielestään mitalisateen lisäksi tapahtui paljon kehitystä siinä tärkeimmässä eli lajiosaamisessa. ”Hyvän valmennuksen ansiosta kehityin varmasti jokaisella osa-alueella. Fysiikkapuolella mentiin eteenpäin ja opin taas enemmän peliä ja sen taktisia kuvioita. Ja kasvattihan toisella paikkakunnalla asuminen ihmisenäkin paljon” puntaroi Emppu viime kauden antimia. Monet ihmettelivät Emman paluuta Turku-Pesiksen paitaan menestyksekkään Porin kauden jälkeen. ”Koti on aina Turussa ja nyt kun opiskelen Lohjalla, niin reissaaminen kolmen kaupungin välillä olisi ollut aika mahdoton yhtälö” kuittaa Nieminen.

Lähinnä kovana etukenttäpelaajana tunnettu turkulainen sai viime kesänä meriittejä myös lyöjänä: kova kotiutusprosentti 69% (11/16) riitti koko naisten superin viidenneksi kovimman kotiuttajan sijaan. ”Oho, en tiennytkään! Prosentit olivat varmaan siksi niin hyvät, että itsellä ei ollut niin kovia kotiutuspaineita – sehän ei ollut varsinainen roolini joukkueessa. Tuuria on varmasti ollut mukana” nauraa monipuolisen palloilutaustan omaava Emppu pilke silmäkulmassa.

Huhtikuussa 20 vuotta täyttävä Nieminen aloittaa jo viidennen kautensa naisten pääsarjatasolla. Hänellä on kova halu edelleen kehittää omaa osaamistaan erityisesti sisäpelissä. ”Lyöntipeliä olen monipuolistanut, mutta kikat jääkööt sitten Kupittaalla nähtäväksi” härnää ensisijaisesti vaihtajana toimiva nuori nainen. Myös uusi joukkue motivoi Emmaa, jolle hyvä joukkuehenki on ollut koko urheilu-uran ajan se tärkein joukkueessa pysymisen kriteeri.

Nieminen on pelannut urallaan lähes kaikkia pelipaikkoja kopparista lukkariin. ”Joka paikalla on omat hyvät puolensa, vaikka etukentällä ja 2-kopparina olenkin ehkä viihtynyt parhaiten. Näpyjen ja koppien hakeminen on vaan niin mielettömän kivaa ja aivan mahtavalta tuntuu, kun saa poltettua etenijän pesälle tai kotiin” kertoo pyromaanin roolissaan viihtyvä kovakätinen Nieminen.

Hermojen hallinta on oleellista kovan paikan tullen monissa joukkuepeleissä. Kylmäpäisenä pelaajana tunnettu Emma tietää reseptin jännityksen positiiviseen purkamiseen: ”Pitää pyrkiä keskittymään aina vain edessä olevaan tilanteeseen eikä miettiä mitään muuta” opastaa hyvän pelihermojen hallinnan takia aikanaan Miss-Hermoksi nimetty nuorukainen.

Emppu opiskelee tällä hetkellä liikuntaneuvojan tutkintoa Kisakallion Urheiluopistossa Lohjalla, tarkoituksena on valmistua keväällä 2013. ”Liikuntaa saa koulunkin puolesta tosi paljon ja hyvä luokkahenki tekee myös opiskelusta mielekästä, joten viihdyn tosi hyvin Kisiksessä. Treenaaminen onnistuu myös Lohjalla hyvin – kuntosali ja uuden tennishallin juoksusuora ovat olleet ja tulevat olemaan kovassa käytössä. Viikonlopun lisäksi ajan kerran viikossa Turkuun lajitreeneihin ja tanssiharkkoihin. Treeneihin on aina kiva mennä, kun Turussa on kunnon tekemisen meininki” päättää kauden alkua innokkaasti odottava polttaja.

JN/20.3.2012

Seikkaileva opettaja Oona Svärd edelleen Turun tukipilarina

Oona Svärd on ollut näkyvä pelaaja Turku-Pesiksen joukkueessa viimeisten neljän vuoden aikana. Paitsi vuonna 2009, jolloin hän oli täysin näkymätön. Hallipeleissä vääntynyt polvi vei lopulta vuoden toipumislomalle ja koko kausi jäi väliin. Nyt vuodenvaihteessa tuli Indonesian-matkalla uudenlainen riesa: snorklausreissulla Oona astui merisiilin päälle ja siitä alkoi taas uusi kuntoutus. Perusturkulainen tarttui mailaan käytännössä vasta hallipeleissä, joten valmistautuminen tähän kauteen on ollut kaikkea muuta kuin tasapainoinen. ”Saatiin siitä sitten tuo jokavuotinen vammakiintiö täyteen” murjaisee kerran vuodessa eksoottisen seikkailumatkan tekevä Svärd.

Onen pesäpalloilijan lahjoista kertoo paljon se, että hän on pelannut useissa eri rooleissa ulkokentällä: lukkarina kauden 2008, jonka jälkeen hänet on nähty siparina sekä linjassa joko 2- tai 3-polttajana. 25-vuotiaan Oonan superpesisura alkoi 18-vuotiaaana Raumalla 2005, jatkui 2007 Lapuan Virkiässä, kunnes Turku nousi 2008 takaisin superiin ja paluu kasvattajaseuraan toteutui. Siitä lähtien Oona on ollut joka vuosi joukkueen tärkeimpiä vastuunkantajia niin sisä- kuin ulkopelissäkin.

”No joo, onhan siinä ollut vaihtelevuutta uralle! Toisaalta pelipaikan vaihtumisessa on aina se huono puoli, että juuri kun on tottunut johonkin rooliin, niin seuraavana vuotena opettelu alkaa taas alusta toisessa paikassa. Esimerkiksi eka hallipeli lukkarina meni lähinnä ihmetellessä että miltäs se kenttä taas tästä vinkkelistä näyttääkään. Lisäksi tuli vahvasti sellainen olo, että joku on mennyt pienentämään syöttölautasta sitten kauden 2008” veistelee Oona, jolle mieluisin pelipaikka tulevalla kaudella olisi linjassa. Hyvänä joukkuepelaajana hän kuitenkin tietää, että sitä paikkaa pelataan missä valmennusjohto näkee hänestä eniten olevan hyötyä joukkueelle.

Kovakätiselle vaihtajalle viime vuosi oli koko uran paras ainakin sisäpelin tehojen valossa: 1 kunnari ja 16 lyötyä. Kovat tehot hieman ihmetyttävät myös naista itse. ”Vaikea keksiä tähän yhtä ainoaa selittävää tekijää, koska edellistalvena tuli aika vähän lyöntitoistoja jokasyksyisen polven operoinnin takia. Ehkä se konkreettisin ero oli siinä, että kun polvi ei sallinut kuin muutamia toistoja kerralla, niin jokaiseen lyöntiin oli keskityttävä ajatuksen kanssa. Pelinjohdon vastuunanto kotiutuksissa oli myös tärkeää ja olihan minulla edessä niin hyvä kärkikolmikko, että heitä oli helppo saatella eteenpäin” muistelee opettajankoulutuksessa ”tiäkkö nääs Tampereella” opiskeleva perusturkulainen.

Viime vuodesta on Oonalle tallentunut useita mieluisia muistoja. ”Tietysti ne tasaiset voittoisat pelit ja useat loistavat yksilösuoritukset – kuten Roosan ja Paupan pelin ratkaisuun johtaneet kunnarit – tuovat aina hyvän mielen viime kesää muistellessa. Ylitse muiden nousevat kuitenkin jatkosarjan pelit Kirittäriä vastaan ja joukkueen niissä osoittama hurja niin pelillinen kuin henkinen tasonnosto. Kaikista pelaajista huomasi, että silloin mentiin eikä meinattu. Ja nimenomaan Joukkueena” Oona hehkuttaa.

Useat loukkaantumiset ovat saaneet Oonan muuttamaan suhtautumistaan myös harjoitteluun. ”Huoltavat treenit ovat nousseet aina vain keskeisempään rooliin. Omaa kroppaa pitää osata kuunnella ja myös toimia sen mukaisesti. Lajitaidollisesti haluan ja koen tarpeelliseksi kehittyä vielä ihan joka osa-alueella. Tuskin kukaan voi koskaan sanoa, että on pesäpalloilijana valmis – suunnan tulee aina olla eteenpäin” Svärd pamauttaa. Tampereella hän harjoittelee usein sekä nykyisen että ex-seurakaverin eli Jatta Vuorisen ja Marjukka Mäkisen kanssa. Myös Tampereen pesisakatemian vuorot Pirkkahallissa ovat olleet kovassa käytössä.

Kevään harjoituspelejä innokkaasti odotteleva Oona jatkaa opettajatutkinnon opintoja tällä hetkellä Tampereen yliopistossa. Kesä menee myös Tampereella työharjoittelun merkeissä. ”Olen saanut hyvin luokanopettajan sijaisuuksia ja nyt yhä enemmän lastensuojeluun liittyviä tehtäviä. Kesä meneekin paikallisessa lastenkodissa” päättää Turku-Pesiksen varakapteeni.

JN 29.3.2012

Turun Urheiluliiton pikajuoksija Ville Leisten tekee pesäpalloilijoista parempia juoksijoita

Turun valmennuksen väriläiskä on ehdottomasti Ville Leisten. Pikajuoksijataustan omaavan miehen poninhäntä pullistelee pipon alta, korvakuulokkeista kuuluu Pearl Jam tai jotain yhtä raskasta ja mies seuraa silmä kovana naisten reisi- ja pohjelihasten liikehdintää. Turun Urheiluliiton mies analysoi ammattimaisesti naisten juoksutekniikkaa: Ville toimii nyt toista vuotta naisten juoksuvalmentajana.

Tänä vuonna 27 vuotta täyttävä Ville aloitti aikanaan 7-vuotiaana Turun Urheiluliiton mustakeltaisissa väreissä - nyt alkaa miehellä jo 21. kausi oman lajin parissa. Parhaita aikojaan VIlle ei suostu paljastamaan "Tarpeeksi hidas!" tulee sarkastinen vastaus, kun vähän hohtimia käytetään. Pari vuotta sitten Lammisen Tipi sai houkuteltua miehen pesikseen mukaan joukkueen juoksuvalmennukseen eikä hänen ole tarvinnut tätä päätöstä katua. Huhujen mukaan Villen piiska on viuhunut tehokkaasti harjoituksissa ja joukkueen nopeusominaisuudet ovat kehittyneet. Villen mukaan joukkueessa on leppoisa ja mukava tunnelma; muutaman pelaajan verbaaliset kyvyt ovat myös yllättäneet Villen positiivisesti: "Tämä takaa sen, että treeneissä on aina hauskaa - kuten urheilussa pitääkin"

Minkälaisissa asioissa pesäpalloilijalla on sitten tarvetta kehittää itseään juoksijana? "Kyllä ne liittyvät pitkälti juoksemisen ominaisuuksiin eli askelfrekvenssiin ja lajinomaiseen voimaan. Viime kaudella aloitettu voima-arvojen nosto on jatkunut tällä kaudella ja sen suhteen kehitystä on tapahtunut - erityisesti juoksuasennossa ja askelpituudessa. Treenaamiseen kuuluu myös paljon loikkia ja hyppelyitä, joilla pyritään kimmoisuuden parantamiseen ja askelkontaktin lyhentämiseen. Tytöt eivät pelkää kovaa harjoittelua ja ovat vääntäneet kiitettävästi rautaa salilla läpi talven", kehaisee Ville.

Pienenä heittona juniorivalmennuksen suuntaan Ville haluaisi, että valmentajat käyttäisivät enemmän aikaa laste ja nuorten koordinaatio- ja kehonhallintakykyjen sekä kimmo-ominaisuuksien ja askeltiheyden kehittämiseen. "Aikuisiällä ollaan näiden asioiden kanssa jo aivan liian myöhässä", tykittää ensi vuonna luokanopettajaksi valmistuva Leisten.

Valmentajalle on tietysti tärkeää saada oma tietotaito jalostetuksi myös valmennettavissa. "On tärkeää antaa joka harjoitteessa suorituksesta palautetta tytöille. He ovat innostuneita ja nopeita oppimaan ja juoksutekniikka on kyllä parantunut kautta linjan. Uusista pelaajista Lotta, Emma ja Niina ovat saaneet selvästi uutta ryhtiä ja tehoa juoksuunsa, samoin vanhoista pelaajista Enni. Tähän nyt voisi mainita kaikki talven aikana juoksutreenejä kolunneet, mutta tytöt tietävät itsekin oman kehittymisensä. Teemme toiset nopeustestit toukokuussa, jolloin näemme konkreettisesti miten nopeusominaisuudet ovat kehittyneet", sanoo vannoutunut Manchester United -fani.

Kaikki urheiluniilot eivät pidä naisurheilua aina huippu-urheiluna. Pesäpallon osalta Ville on ainakin toista mieltä. "Fyysisen suorituskyvyn eteen on tehtävä töitä ja sitä tämä joukkue on tosissaan tehnytkin. Jollakin on enemmän juoksuvoimaa, toinen saa taas pallon lentämään kovempaa. Erot fyysisessä suorituskyvyssä voivat olla toisinaan hyvinkin suuret, jos mittarina käytetään tiettyjä levytankoliikkeitä. Pitää kuitenkin tiedostaa, että kyseessä on jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä tapahtuva joukkuepeli, jossa jokaisella pelaajalla on oma rooli. Näin ollen pelkkä fyysinen paremmuus ei takaa joukkueelle voittoa, jos itse pelin tekeminen ei luonnistu" analysoi kalastuksesta pitävä pitkätukka.

Ville näkee joukkueessa selviä eroja viime vuoteen verrattuna. "Joukkue on ensinnäkin nuorempi, joten sitä on helpompi harjoittaa. Toisaalta joukkueesta lähti paljon fyysistä suorituskykyä Lehkosen Iinan ja Aallon Päivin muodossa. Tytöt ovat kovia tsemppaamaan toisiaan ja heidän kanssaan työskentely on ollut antoisaa ja mukavaa, vaikka haasteitakin tietysti aina on. Tämän vuoden joukkue on iloinen, energinen ja taisteleva, joten odotan mielenkiinnolla kesän tulevia pelejä." kertoo vapaa-aikanaankin paljon urheilua seuraava Ville valmennettavistaan.

Villen valmentajan hommia on auttanut liikunnan aineenopettajan pätevyys ja Villen tarkoituksena on hankkia sen rinnalle sama setti terveystiedon puolelta. Hän opiskelee tällä hetkellä luokanopettajaksi Turun yliopiston Rauman yksikössä ja aikoo valmistua ensi vuoden aikana. "Olen käytännössä paria kurssia ja gradua vaille valmis ja siksi asun Rauman sijasta taas Turussa, jossa oma harjoittelu, valmennus ja työnteko onnistuvat helpommin" päättää Leisten ja pistää tuutista taas raskasta metallia.

JN/14.4.2012

Rokkibändi M. Merivalo & Pehmeät Kädet

Mitä yhteistä on kitaravirtuoosi Esa Pulliaisella, jääkiekkolegenda Raimo Helmisellä ja pesäpalloilija Maija Merivalolla? ……?????......

No tietysti ne kuuluisat pehmeät kädet! Eikä kukaan kyseisistä huipuista ole suinkaan saanut noita pehmeitä käsiä tv-mainoksen uhoamasta hellävaraisesta astianpesuaineesta. Vuosien tinkimättömän työn tuloksena ovat kuitenkin syntyneet sellaiset kädet, joita oma instrumentti tottelee yleisöä mykistävällä tavalla. Eli jos Maija olisi joskus halunnut vaikkapa perustaa rokkibändin, niin sille olisi aivan oikeutetusti voinut antaa nimeksi vaikkapa M. Merivalo & Pehmeät Kädet. Ja Maijahan on vuosien saatossa pistänyt Kupittaan rokkaamaan useastikin – ihan vaan mailan avulla!

Turun viime vuoden ehdoton lyöjäkuningatar on joukkueen kokenein pelaaja. Alkamassa on peräti yhdeksäs kausi ylimmällä sarjatasolla; pelejä on takana 199 ja niissä hulppeat 119 lyötyä juoksua. Viime kausi oli numeroiden valossa uran komein - 31 lyötyä. Itä-Länsi -valintakaan ei varmasti ollut kaukana alkukaudesta jopa koko valtakunnan lyöjätilaston ykkösenä olleelle Merivalolle.

Nappiin osuneeseen kauteen Maija löytää selkeät syyt. ”Edellistalvi oli oikeastaan ensimmäinen, jolloin keskityin sisäpelitoistoissa vaihtamisen sijaan pääasiassa kotiuttamiseen. Karsin lyöntivalikoiman todellisiin vahvuuksiin ja hain niihin toistoja. Selkeä rooli myös helpotti keskittymistä tiettyyn tilanteeseen, kuten myös ulkokentän pelaamisen seuraamista ja ennakoimista. Itseluottamus kotiuttamiseen myös kasvoi kesän aikana, eivätkä huonot lyöntivuorot sekoittaneet koko peliä, vaan pystyin kasaamaan itseni epäonnistumisen jälkeen ja uskoin onnistumiseen taas seuraavassa tilanteessa” paljastaa siviilissä Ypäjällä Kartanon yläkoulussa äidinkieltä opettava Merivalo.

”Tärkeintä oli kuitenkin yhteispeli etenijän kanssa. Minulla oli yleensä kotiutettavana sama huippuetenijä, ja tiesin tarkalleen minkälainen lyönti hänelle riittää. Puhuimme myös pelin aikana eri lyöntivaihtoehdoista, päivän juoksukunnosta ym. eli luotin etenijään sataprosenttisesti. Toivottavasti myös tälle kaudelle löytyy vastaava tutkapari/tutkapareja” heittää hirmulyöjä haasteen juokkuekavereilleen.

Maijan ura oli syksyllä jälleen kerran vaakalaudalla. Selän rasitusmurtuma piti sisukkaan naisen poissa harjoitussaleilta ja joukkuevahvuudesta aina helmikuulle asti. Sitten monien yllätykseksi Maikki ilmestyi Halli-SM:iin ja löi heti ensimmäisellä lyönnillään juoksun. Selkä ei vieläkään ole täysin terve, mutta hyvän kuntoutuksen avulla parempaa kohti mennään. "Kuntoutuksessa on keskitytty keskivartalon voiman lisäämiseen ja tiettyjen nikamanvälien liikkuvuuden parantamiseen. Pelaamistakin tärkeämpää on ollut kropan saaminen kuntoon - en halua pelata äärirajoilla tai uhrata kroppaani pelkästään pelaamiselle. Silti tunnen, että itsellä piisaa vielä virtaa, enkä haluaisi lopettaa lääkärin käskystä vaan sitten joskus aikanaan ihan omasta tahdosta" sanailee optimistinen mailataituri.

Merivalo on ehtinyt urallaan edustaa useita seuroja. Hyvinkään Tahkon kasvatin superpesisura alkoi vuonna 2000 Manse-Pesiksessä. Samana vuonna tuleva tähti pokkasi Vihdin Pallon paidassa B-tyttöjen SM-hopeaa ja valittiin myös tyttöjen Itä-Länteen. Tämän jälkeen ura superissa jatkui pari kautta Vihdissä ja yhden Oulussa. Seuraavat kaudet menivät ykköspesiksessä Hämeenlinnassa, kunnes opinnot toivat Maijan Turkuun 2006. Yksi uran mieleenpainuvimpia hetkiä paljon kokeneelle urheilijalle olikin Turun nousu superpesikseen syksyllä 2007. Siitä asti Maikki onkin ollut perusturkulainen.

Joukkueessa Merivalo on tunnettu hyvästä ja oivaltavasta huumorintajustaan. Naama menee silti peruslukemille, kun tulee puhe Turun ykköspyssyn tavoitteista kohta alkavalla kaudella. ”Ykköstavoite on ehdottomasti  se, ettei kesän jälkeen ole mitään leikkauksia tai kuntoutuksia edessä. Muuten toivon tasaista kautta, eli että oma suorittaminen ei heittelisi paljoa pelistä toiseen. Viime kausi oli ensimmäinen, jolloin tämä jotenkin onnistui. Huonoja lyöntivuoroja toki tulee, muttei mielellään kokonaan mustia pelejä. Lisäksi koska talvella en ole voinut tehdä paljoa toistoja, niin uskon, että taso nousee kesän edetessä, joten tavoitellaan nousujohteista kautta. Ja konkreettinen tavoite voisi tietysti olla se, että lyön enemmän juoksuja kuin viime kaudella ja joka pelissä vähintään yhden”.

Ei ollenkaan paha – pidetään joukolla peukkuja Maikille tässä tavoitteessa.

JN/18.4.2012